Mitääntekemättömyys

Katselin pitkästä aikaa sarjaa uutta Netflixistä. Sarjojen katselu silloin tällöin on hyvää rentoutumistekemistä puolisoni kanssa, mutta hetkeen emme löytäneet hyvää sarjaa katsottavaksi. Itse olen aika nirso valitsemaan — haluan aiheen olevan mielenkiintoinen tai opettava. Tällä kertaa katsottavaksi valikoitui Ison Britannian kuningasperheestä ja sen historiasta kertova The Crown. Odotin pelkkää hömppää, mutta sarjaan olikin kätketty aika paljon hyviä ajatuksia, eettisiä pulmia ja se tuttu virsi.

Monet haluavat sen, mitä muilla on. Mutta eivät sitä, mitä he sen eteen tekevät tai ovat joutuneet tekemään.

Vanha viisaus ihmisten ajattelemattomuudesta

Sarja nostaa hienosti esille sen puolen kuningassuvun asemasta, että kaikkihan eivät välttämättä halua ottaa vastaan kruunua ja sen tuomaa julkisuutta ja vastuuta. Sinun takiasi joku muu joutui ottamaan sen hirveän vastuun kantaakseen todettiin ehkä hieman eri sanoin jossain kohtaa sarjaa. Ei liikaa juonipaljastuksia!

 

Myös yksi mahtava opetus kuultiin sarjassa kuningattaren työstä. Hallitsijan täytyy valita, milloin ja mihin asiaan reagoi. On helppoa reagoida kaikkeen ja vaikeaa olla tekemättä mitään. Ystäväni tokaisi samansuuntaista curlingin harjauksesta. Se sai minut muistamaan tämän asian uudelleen. Ja kirjoittamaan tästä.

 

Käsiensä päällä istumisen taidosta.

 

mitääntekemättömyyden sietämätön vaikeus

 

Mitääntekemättömyyden sietämätön vaikeus

 

Yksi mitääntekemättömyyden perusongelmista on samanlainen kuin rauhoittumisessa ja nukahtamisessa. Jos kokeilet sanoa itsellesi, että rauhoitu, niin kuinka hyvin onnistut? Tai käsket itsesi nukkumaan? Tuskin kovin hyvin.

 

Uni tulee, kun sen antaa tulla.

Voit rauhoittua, kun annat siihen itsellesi luvan.

 

 

 

Sama toimii mitääntekemättömyydessä. Siihen pitää antaa itsellesi lupa. Tai monesti saada lupa. Kun pelasin pesäpalloa, uskalsin levätä vasta, kun tilanne oli niin toivoton, että valmentajakin pakotti siihen. En oppinut silloin antamaan lupaa olla tekemättä mitään. Ja ajoittain teen sitä samaa uudestaan ja uudestaan.

 

Elämä on loputonta oppimista, minullekin…

 

Se miten yritän sietää tätä vaikeutta ja oppia itsestäni, on monen asian summa. Mindfullnessia ja itämaan tieteitä. Tärkeimmän asian pohtimista. Neuvottelut itseni kanssa. Mietinnät siitä, mikä on tarpeeksi ja mitä en tarvitse.

 

Niinkin kirjan nimeltä kuullostava aihe (Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys) onkin itseasiassa aika tärkeää. Tulet löytämään tätä lähes joka paikasta.

 

Strategia on luopumisen taidetta

Jari Sarasvuo

Hyvällä tavalla laiska

 

 

Jo pienestä pitäen meille opetetaan toimeliaisuuden hyvettä. Ansaitse paikkasi maailmassa tekemällä työtä. Ihmisolennolle suotakoon anteeksi, että sillä on tapana mennä liiallisuuksiin. Niinkuin tässäkin asiassa.

On totta, että maailma tottelee tekemistä. Samaan aikaan on totta, että toisen 15 minuutin tekemisellä voi olla sama lopputulos, kuin toisen 15 tunnin tekemisellä. Asiat eivät koskaan ole valmiita. Ihminen vain pyrkii oppimansa mukaan vaikuttamaan useimpiin asioihin räveltämällä ja häsläämällä niiden kanssa niin pitkään, kuin se olisi mahdollista.

Asunnon remontti ei koskaan valmistu, koska aina olisi jotain pientä tekemistä.

 

 

 

Tehtävälistaa ei koskaan saada kiinni. Joskus se kirjojen pino, jonka haluat elämäsi aikana lukea, kasvaa niin isoksi ettet saa niitä luettua ennen kuolemaasi. Jatkuva kaupankäynti ja huolehtiminen osakkeista ei ole tae, että tulosnumerot ovat isoja ja vihreitä. Ihminen opi tekemään päätöksiä, jos et malta katsoa sivusta ja silottelet hänen kulkemaansa tietä. Työ ei tekemällä lopu. Kotona on aina siivottavaa.

 

Ja niin edelleen. Monessa asiassa pärjää, kun on hyvällä tavalla laiska. Kun astut tälle oman elämäsi Santiagon tielle, tulet saamaan ikäviä kommentteja ja entisiä kavereita. Se, että uskaltaa elää omalla tavallaan palkitaan yleensä hetken päästä sisäisesti ja vasta myöhemmin ulkoisesti. Aina voi palata tekemään asioita keskinkertaisen keskimääräisesti.

Miksi luovuttaa nyt jos aina voi luovuttaa?

 

hyvällä tavalla laiska

Ajallista etäisyyttä

 

 

Monessa asiassa meiltä halutaan viedä aika pois, jotta tekisimme jotain heti. Nykyisin jo reaktionomaisesti otan asioihin ajallista etäisyytä ja pidän oman viiveeni asioissa. Sori siitä teille kaikille liittymäkauppiaille ja sähkösopimuskauppiaille.

 

Oli asiat positiivisessa hengessä tai negatiivisessa hengessä tapahtuvia, niiden kanssa kannattaa oppia antamaan ajallista etäisyyttä. Moni hyvä asia tänään ei tunnu enää hyvältä huomenna. Tämän päivän mahatuntuma voi sanoa huomenna muutaman oivalluksen jälkeen ihan muuta, kuin mitä se tänään on.

 

Jos toisella on kiire, niin silloin hän havittelee jotain etua nopeasta valinnasta.

 

Nopean huonon päätöksen tunnehinta on isompi, kuin hyvän myöhästyneen, mutta menetetyn mahdollisuuden.

 

Sain tuossa tovi sitten töitä ja vihdoin sellaisten asioiden ympäriltä, jota haluaisin työkseni tehdä. Tottakai ilouutisten edessä tekisi mieli sanoa kaikkeen kyllä ja antautua aivan sepposen selälleen uuden elämän eteen. Silti positiivisissakin asioissa kannattaa ottaa hetki mietintäaikaa. Työpaikka oli siitä hyvä esimerkki, että käytän tätä (haluaisin käyttää) ajatusta työnhaussa:

Jos minun on pakko ottaa työ vastaan tällä ajan hetkellä juuri nyt tai sitten ei koskaan. Niin ei koskaan. Koska silloin minä olisin työpaikkaa varten, ei työpaikka minua varten.

 

Aika kärkästä puhetta tulevia työnhakuja varten haastatteluihin. Noh. Päätän olla tekemättä asialle enää mitään. 🙂 Tämä on hieman vaikeaa avattavaksi. Pääasiallinen viesti on se, että työnantaja on elämän suuria kumppaneita, ei hirmuhallitsijoita.

 

 

lepääminen tekemättä mitään

Lopuksi

 

Tauko tekee monesta asiasta mukavampaa. Kannattaa pistäytyä isovanhemmilla, kun joka kerran lähtiessä tiedät, että näitä kertoja on yksi vähemmän. Samaan aikaan on totta, että hekin haluavat sinun elävän omaa elämääsi, eikä lojuvan nurkissa ylimääräisenä. Someilmoitusten tsekkailu on hauskempaa, kun välissä on tunti tekemättömyyttä ulkona tai harrastamista hyvässä seurassa.

 

Tylsyyttä ei turhaan ylistetä. Anna sen välillä tulla käymään. 

 

Tylsisty, rauhoitu, rentoudu ja nuku.

 

On vain me

Minulla on sellainen hassu tapa, että harvoin jätän kirjoja kesken. Yritän valikoida todella tarkkaan, millaisia kirjoja suostun avaamaan. Se on ilmeisesti kaikille vaikeaa jättää kirja kesken.

Olin joskus viime vuonna ostanut Audiblessa kaksi äänikirjaa alennusmyyntien uhrina. Pyöräilin töihin, jolloin oli hyvää aikaa kuunnella jotain. On minulla Audiblessa siis kymmeniä kirjoja, mutta nämä kaksi olivat minulle täysin rumpapello. Piikki istumalihaksissa. Otin tänä keväänä projektiksi työskennellä tätä kuuntelulistaa ja sovin itseni kanssa hoitavani nämä kaksi kirjaa pois päiväjärjestyksestä.

Alku tuntui todella työläältä, kun aihe ei ollutkaan bisnes, itsensä kehittäminen, mielen salat, menestyminen tai sijoittaminen. Tai no, läheltähän nämäkin liippasi. Amanda Palmerin The Art of Asking ja häpeätutkija Brene Brownin I Thought It Was Just Me (but it isn’t). Palmerin viesti tulee hyvin esille TED-puheessa, samoin kuin Brownin. Brownia löydät myös Netflixin dokkareista!

Ajattelin, että onpahan taas työmaa, johon on tullut itsensä kanssa tehtyä sopimus. Kuitenkin taas siellä oli siemen kylvettäväksi minunkin kylmään tuuleeni. Ja muistutus vanhasta sanonnasta:

Joskus neuvot voivat tulla mitä ihmeellisimmistäkin lähteistä.

Olen joskus ajatellutkin kirjoittavani siitä, kuinka joskus olisi hyvä tutkia jotain sellaista, mikä on universaalia ja yleismaailmallista pelkästään ”aiheen X” -kirjojen lukemisen sijasta. Mutta se on ihan toisen kirjoituksen aihe se.

ihmiset me he

Me ja he

Brene Brown tutkii siis häpeää. Miten häpeä näyttäytyy? Näyttäytyykö se samalla tavalla naisissa ja miehissä? Eri rooleissa? Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe. Tiesitkö, että naisten suurin häpeän aiheuttaja on tilastollisesti se, miltä he näyttivät? Kun taas miehillä se, kuinka he suoriutuivat? Kuulostaako järkevältä — minusta ainakin.

Olin tekemässä liki päivittäistä kodinsiivousrutiiniani ja tapojeni mukaan kuuntelin samalla äänikirjaa. Liki transsinomaisesta suorittamisen tilasta minut keskeytti Brownin esille nostama ajatus siitä, kuinka ihmisillä on taipumus luokitella ihmisjoukkoja meihin ja heihin. Tätähän meille myös opetetaan sosiaalisessa ympäristössämme jatkuvasti. Opettajille on tehty kokeita, jossa satunnainen joukko lapsia on väitetysti parempia oppijoita, kuin toinen joukko oppilaita. Tämä satunnainen parempien oppilaiden joukko suoriutuu kouluvuodestaan kuitenkin paremmin. Heitä on kohdeltu parempina.

Tai automaattisesti, jos tehdään jakoja vaikkapa paidan värin mukaan, alamme suosia sitä ryhmää, johon itse kuulumme. Ammattiryhmä, ekonominen status tai urheiluharrastus. Ihan sama mikä ryhmä. Kun ryhmä syntyy, alamme suosia sitä. Kuppikuntia.

Ehkä esi-isämme tarvitsi näitä taitoja tunnistaakseen, kunka on ystävä ja kuka vihollinen. On helpompi luottaa samaistuttavaan persoonaan.

Mikä tästä tekee kuitenkin vaarallista?

ihmiset brene brown

Olemme usein yhden askeleen päässä heistä

Vuokranantajayhteisössä ja etenkin Vuokranantajien facebookryhmissä nousee usein esille kysymys heistä. Luottotiedottomista vuokralaisehdokkaista. Pitääkö asuntoa vuokrata heille ollenkaan ja miten toimisit jos… Mielipiteitä on laidasta laitaan ja negatiivisemmat jää usein mieleeni. Jos irrotetaan kuitenkin nyt kokonaan tämä kirjoitus asuntosijoitusneuvonnasta ja pohditaan vain ilmiötä.

Jokainen meistä voisi olla luottotiedoton. Oikeasti. Helpointa on hyväksyä, että kyllä. Näin todellakin voisi olla, vaikka nyt ei niin olisi. Ei ole mitään maagista voimaa, joka voisi estää sinunltakin sen kohtalon. Ja useimmiten, kuten monet luottotiedottomat:

Usein olemme yhden ison elämäntapahtuman päässä heistä.

Brene Brown

Jos tapahtuisi niin, että elämääsi ravistelisi iso kriisi, voisit aivan hyvin vajota luottotiedottomaksi. Luottotiedottomuus ei ole valinta. Kuten ei mielenterveydenhäiriöt, parisuhdeongelmat, seksuaalinen väkivalta tai terveysongelmat. Yleensä kuulee jonkun kommentoivan luettelemiani ongelmia toisen kohdalta ja tehden jaottelun:

Me (joille ei voi tulla raha-, mielenterveys-, parisuhde- tai terveysongelmia) ja he (joidenka ongelmat olivat ilmeisiä, odotettavia ja väistämättömiä).

Okei, ei ehkä näin raakasti kärjistäen, mutta kuitenkin.

Olemme itse hyvin usein yhden elämäntapahtuman päästä samoista ongelmista, joille luulemme olevamme koskemattomia.

meillä on kaksi elämää

Lopuksi — on tosiaankin vain me

Kun muistaa, että myös minun matkani voi olla samaan suuntaan, kuin tuskaa kokeneella vastapuolella, on helpompi kohdata toinen ja toisen ongelmat.

Häpeä on turhaa, olemme kaikki alasti elämän edessä.

Yksi auto-onnettomuus vie kenetkä vain pyörätuoliin.
Yksi läheisen kuolema voi musertaa suurimmankin imperiumin.
Yksi työkyvyttömyyteen johtava tapaturma voi viedä kenenkä tahansa luottotiedot
Yksi harkitsematon kävelyreitti voi johtaa vuosien häpeään.
Etenkin naisten pelosta liikkua öisin on viime aikoina puhuttu mediassa.


Yksi on muutenkin tärkeä luku. Yksi suosikkisanonnoistani kertoo:

Meillä on kaksi elämää. Toinen niistä alkaa, kun tajuamme, että niitä onkin vain yksi.

Ikivanha sanonta elämästä

Tämä on totta, myös sinunkin kohdallasi.

Vaikket sitä haluaisi uskoa.

Kirstun pohja näkyy jo, älä heitä sitä hukkaan.

Ammattimaisuus ei ole raha-asia

Pelasin kaudella 2018 Ylivieskan Kuulassa. Olin toista kautta irti-otossa Pohjois-Savolaista pesäpalloelämästä ja ajelin noin joka toinen viikonloppu Savonlinnasta Ylivieskaan viitisen tuntia per pätkä. Pari kertaa menin junallakin. Näillä matkoilla aloin kuunnella erinäisiä pätkiä Youtubesta ja jatkoin Rahapodin kuuntelua. Yleensä matkoilla kerkesi molempiakin, aika pitkiä matkoja.

 

Muistan yhdestä palaverista, kun puhuimme harjoittelusta ja mitä vaatii olla huippu-urheilija. Jos ei muuta jäänyt siltä reissulta matkaan, niin ainakin oli helkkarin hauskaa, paljon hyviä kavereita, ykköspesispaikka säilyi, välilevy pullistui ja muistan yhden sitaatin, joka kulkee edelleenkin mukanani joka paikkaan.

Rahalla voi saada ammattilaisuutta, mutta ei ammattimaisuutta.

Tämä ajatus on paljon sidoksissa siihen, miksi opetan toista ihmistä etsimään asiaa, mitä hän voisi tehdä kaikesta huolimatta omassa hiljaisuudessa. Ilman muiden pönkitystä ja muuta katoavaista hömpötystä, minkä puute vanhuusiällä voi tehdä loppumatkasta katkeran ja lyhyen.

Mikä tässä lauseessa on niin maagista?

 

Otettuna vai annettuna?

 

 

Usein, kun puhun jonkun kanssa sitoutumisesta ja ”mitä asia X vaatii”, tulee esille se, että ei huvita, koska Y.

 

X voi olla mitä tahansa, missä halutaan olla keskinkertaista parempi. Urheilua, sijoittamista, taiteen tekemistä tai oma työ.

Y on yleensä joko aikaa, rahaa, ”oikeita kavereita ympärillä” tai liian raskasta.

 

Ja se, koska Y on olemassa, sillä oikeutetaan se, ettei sitouduta kuin puoliksi. Tai jopa pienemmällä potilla. Kokeilen vähän avata, miksi tämä minusta on todella hölmö lähtökohta.

 

Kuvitellaan, että lupaava amatöörigolffari Xerxes pelailee omalla mukavuusalueellaan kansallisissa sarjoissa. Hän on jatkuvasti viiden parhaan joukossa kisoissa ja kierrosten jälkeen olutta siemaillen kuuntelee, kuinka hänen pelikaverinsa kannustavat häntä ottamaan golfin tosissaan. Xerxes tuumailee, että nääh, kun ei ole isoa firmaa sponsorina, niin ei kannata.

 

 

Pari kisaa myöhemmin Xerxes ajautuu juttelemaan ison firman pomon kanssa sponsorisopimuksesta. Golfhullu internetyrittäjä tarjoutuu maksamaan edustamisestaan European Tourilla Xerxeselle hänen haluamansa summan. Nythän tähän hommaan tuli se kannattavuus.

 

Xerxes heittää käsipäiväät sopimukselle ja viikon päästä koittaa European Tourin avauskisa Ruotsissa. Kaksi kierrosta, ei pääse karsinnasta läpi ja lauluun. Sama toistuu pari kolme kertaa. Ei ole enää kivaa – sponsorin kanssa pahvi purkuun ja takaisin kotimaan sarjoihin. Uudella tekosyyllä 19. väylälle kertomaan, että ei kannata.

 

 

Tämän tarinan ongelma on minulle siinä, ettei urheilijan tarvinnut taistella hetkeäkään. Homma pysyi mukavana ja aika vaan kului mallikaasti. Kaikki tuli annettuna. Yleensä liian paljon ja liian nopeasti. Mitään ei tarvinnut ottaa.

 

Taistella siitä, mitä haluaa.

 

raha ammattilaisuus

Olen lukenut liian monta tarinaa siitä, kuinka ihmiset rikastuvat ja lopettavat päivätyönsä. Ja tulevat takaisin tehden vielä enemmän töitä, jotka tajusivat rakastavansa. Nähnyt ihmisten reissaavan maailmaa annettuna, ei ansaittuna.

 

Ja silti huomannut kokevansa tyhjyyttä.

 

Ammattilaisuus tulee ammattimaisuuden jälkeen

 

 

Minäkin itseäni arvostava blogikirjoittaja olen ostanut välineet viimeisen päälle kirjoittaakseni. Varannut koko sunnuntain olin varannut aikaani, niin se ajatus blogin kirjoittamisesta ei vienyt minua yhtään lähemmäksi aloitushetkeä (sovittu itseni kanssa heti aamulla, aloitettu 14.59). 

 

Tekeminen alkoi sillä hetkellä, kun tekeminen alkoi. Yhtään sen aikaisemmin ei alkanut tapahtua.

 

Maailma tottelee paremmin tekemistä, kuin ajattelemista

Jari Sarasvuo

 

Tai teinhän minä kaikenlaista. Siivosin. Katsoin curlingia. Katsoin vähän lisää curlingia. Räpläsin puhelinta ja huomasin katsovani myös curlingia. Laittelin viestejä. Joka suuntaan. Yhtä aikaa.

 

Ja mitään en oikeastaan saanut aikaan. Oli tosi kiireistä tehdä kaikenlaista. Sain kaikenlaista aikaan. Ja oikeastaan olisin halunnut yhdenlaista.

 

Kirjoittaa tämän blogin.

 

Ei huippukamera tee minusta vloggaajaa. Ei MacBookki kirjoittajaa tai työpaikka ”kunnon kansalaista.”

 

Jotta voi saavuttaa jossain ammattilaisuuden, tulee tehdä ensin asioita ammattimaisesti. Tai sitten tehdä se sopimus itsensä kanssa, että tämä riittää. Yleensä tämä sopimus jää tekemättä ja avoimesti keksitään vain useampia pieniä Y-tekijöitä (katso ylhäältä, jos unohtui), joilla asiaa silotellaan ja selitellään.

 

Siitä päästäänkin kolmeen p-kirjaimeen.

ammattilaisuus ammattimaisuus

Kolme pientä P-kirjainta

 

 

Joskus on tärkeämpää miettiä, mitä jokin asia EI OLE, jotta voisi löytää, mitä haluaa olla.

 

Nämä kolme P-kirjainta löytyy mielestäni jokaisesta puuhastelunomaisesta tekemisestä urheilussa, jossa tavoitteet jää saavuttamatta tai niitä ei ole ollenkaan.

 

Vaikka nämä ovatkin pohdittu urheilun näkökulmasta, pienellä vaivalla nämä muuttaa ihan muunkin suorituskykyä mittaavan pärjäämisen kanssa elämän muilla osa-alueilla.

 

Pienet selitykset

 

 

Kun jokaisesta asiasta alkaa löytyä syyttävän sormen paikka joko ulospäin, olosuhteisiin, tilanteeseen tai ”parempi ei voittanutkaan”… On sotkeuduttu syvälle pieniin selityksiin.

 

 

Elämänsä voi elää täysin niin, että ympärillä olevat ihmiset ovat ”pahoja” ja ”koskaan ei käy tuuri”. Yleensä tällaisessa elämässä harjoittelu jää ”pienten vammojen” takia tekemättä. Se itselle mieluisa treeni ”ei auta juuri minua” ja se annettu neuvo ”ei sovi minulle.”

 

Kun halutaan menestyä urheilussa, pitää olla valmis ottamaan 15 askelta taaksepäin, jotta voi ottaa myöhemmin 18 askelta eteenpäin. Tiger Woods oli maailmanlistan ykkönen ja kuuli, että hänen swingissään olisi korjattavaa. Hän meni ja paransi swingiään, jotta voisi olla vielä parempi. Vaikka oli jo maailman paras!

 

Vaikkei se hetkittäin ei olisi niin kivaa. Sijoittamisessa siirretään kulutusta, jotta sitä voidaan tehdä isommin myöhemmin. Menestyksessä siirretään hetkellisesti voittamista.

 

 

Puolittainen sitoutuminen

 

 

Onko huippu-urheilija ”salil eka, salil vika” vai ”sit ku on kivaa” -tyyppi? Empiirinen tutkimukseni osoittaa, että ensimmäinen yhdistettynä hurjaan kykyyn palautua ja käsitellä suorituskykyään myös psykologisesti, pärjää pidemmälle.

 

Monessa muussakin asiassa avainsana on sitoutuminen. Perheelle kerran vuodessa annettu ”laatu-aika” on käsitteenä hyvinkin harhaanjohtava tai ”kerran isosti, ettei heti tarvii…” -ajattelu ei toimi niin briljantisti, vaikka kuinka toivoisi.

 

Parhaat urheilijat ja tiimit muodostavat parhaan ympäristön, jotta huippusuoritus voisi tapahtua. Kirurgi on tasan niin hyvä, kuin hänen adjutanttinsa leikkaustilanteessa sen sallivat sitoutumisellaan. Samalla lailla kuin kirurgi, curling-joukkueen kapteeni ei välttämättä pärjäisi muiden älämölömoppaajien kanssa, jos sitoutuminen ei ole samalla tasolla, kuin edellisessä porukassa.

 

Sitoutuminen on yhtä kuin aikaa. Sitä saa, kun päättää käyttää aikaa sinne, missä sitä oikeasti haluaa käyttää.

Yhdessä luodaan ympäristö huippusuoritukselle. Ja me olemme toistemme ympäristö.

Minä pikkaisen lainaten Suomen naisleijonien pelifilosofiaa

ammattimaisuus huippusuoritus

Päätön penkkiurheilu

 

 

Vaikka joka päivä avaisi pianon kannen ja asettaisi nuotit telineelle, ei soittaminen kehittyisi minnekään. Tai jos pimputtaa vain yhtä säveltä koko päivän.

 

Yhtä säveltä soittamalla oppii soittamaan yhtä säveltä.
Urheilemalla oppii urheilemaan.
Katsomalla pelejä oppii katsomaan pelejä

Ja yleensä vähän räpläämään kännykääkin samalla.

Älä käsitä väärin. Pelien katsomisella, analysoimisella ja sieltä opiskelulla on varmasti joku funktio sen kanssa, että urheilijasta tulee entistä parempi.

 

Mutta silti. Urheilija, joka käyttää kaiken aikansa mukavuusalueella soffalla pelejä katsellen mukavuusalueellaan, tuskin kehittää kovin kovaa tenniksen ykkössyöttyöä. Voit kehuskella kuinka paljon vain katsoneesi pelejä.

 

Tässäkin asiassa.

 

Maailma tottelee tekemistä.

Pelien katsomisella on oma paikkansa.
Sairaana.
Palautuessa.
Tiettyä taktiikkaa opetellessa.

 

Mutta aina vasta silloin, kuin on sovittu ja tehty se harjoitus, mikä tänä päivänä vie eniten eteenpäin. Ensin lajia, sitten fysiikkaa, sitten lepoa ja vielä päälle arkea. Tiskikone kannattaa silloin tällöin täyttää myös ja olo on parempi, jos kotona on muutenkin kuin haisevana pieruverkkareissa.

Lopuksi

 

 

Noh. Huomaahan tuosta, että tämä viimeinen P on minulle henkilökohtaisesti inhokki. Se vain vie ihan tolkuttomasti aikaa ja yleensä vielä kaikelta, joka veisi vähemmällä vaivalla ja enemmällä innolla hommia eteenpäin.

 

Sivusta seuraamalla oppii seuraamaan sivusta.

Kukaan ei ole täydellinen. Sorrun toisinaan kaikkiin kolmeen. Tästä ei tarvitse parantua. Urheilijan ura on lyhyt, mutta pitkä. Ehkä tärkeintä on, niin kuin elämässäkin on tärkeää.

 

Kun joku viisaampi sinua neuvoo.

Sitoudu kokeilemaan.

Ei kerran, ei kahdesti. Vaikka puoli vuottakin.

 

Kiikkustuolissa harmittaa enemmän, ettei jaksanut ottaa etäisyyttä tunteisiinsa. Seurata niitä sivusta ja kokea menestystä.

Vaan koki tunteensa ja seurasi menestystä sivusta.

Elämä on kärsimystä buddhalaisittain

Useasti erilaisissa itsensäkehittämisen kirjoissa sekä muutamien valmentajavelhojen elämänkerroissa törmää ajatuksiin buddhalaisuudesta. Etenkin zen-buddhalaisuudesta. Olen törmännyt siihen niin useasti, että kun vielä syksyllä tyhjensin ukkini kuolinpesää ja upeaa buddha-patsaiden kokoelmaa, en voinut olla miettimättä ja tutustumatta asiaan enemmän.

Monelle tunnetuin ajatus buddhalaisuudesta on dukkha. Ja se usein käännetään life is suffering — elämä on kärismystä –muotoon. Vaikkei menneiden aikojen kielet käännykään ihan yhtä näppärästi, kuin ruotsin essee omista harrastuksista Google-kääntäjällä. Ei olisi tarvetta ehkä niin rajulle käännökselle, mutta silti.

 

Eikö elämä olekin kärsimystä?

 

Alati muuttuvaa, epätasaista ja monipuolista. Yhdessä asiassa on hyvää sekä huonoa. Iloa ja kärsimystä.

 

Tämän kirjoituksen syntymä ei liity hiljattain vietettyihin 27-vuotispäivääni. 22-vuotiaana laadin pidemmän, kuin viisivuotissuunnitelman.

 

Vaurastumisen ja opettamisen aiheet ovat jääneet hieman vähemmälle hiljan. Puhutaan siitäkin tänään vähän. Olen ollut mietteliäällä päällä. 

 

Ikääntyminenhänkin on hieman kärsimystä.

Dukkha

 

Dukkha on termi, jolla buddhalaisuudessa tarkoitetaan käsitteenä elämän tuottamia kärsimyksiä. Dukkha voi olla myös elämän muutosta, kuten ovat tunteet, aika ja menestys.

 

Vahvoja tunteita kokiessasi voit huokaista, että et voi omistaa tätä tunnetta. Se tulee ja se menee. Samoin meditaatiossa opetellaan joskus kuuntelemaan, koska et voi kuulla mitään etukäteen. Etkä jatkaa sitä sen jälkeen, kun ääni on poissa. Ajasta et voi pitää kiinni. Etkä myöskään menestyksestäsi. Vuorosi tulee ja vuorosi menee. Kenellekään ei pidetä työpöytää, pukukoppipaikkaa tai hammasharjaa enää, kun aikasi on jo ohi. Poikkeuskena toki urheilussa paitoja silloin tällöin nostetaan kattoon. Mutta aika tulee vielä, kun kukaan ei muistamalla muista, mitä tämäkin pelaaja teki. Vain kirjoista, tilastoista tai muuten perittynä.

 

In twenty years, who cares?

 

Jos millään ei ole mitään merkitystä (20 vuoden päästä tai aikaisemmin), miten se asia pitää ottaa? Siitähän voi yhtä lailla voimaantua. Juosta torille heiluttamaan kalsareistaan tehtyä lippua. Tai musertua. Jos millään ei ole mitään väliä, miksi yrittää vaikuttaa mihinkään?

 

Jos aina voi luovuttaa, miksi luovuttaisit nyt?

 

Näillä kysymyksillä saa päänsä ihan mahdottoman sekaisin. Miksi kukaan halusi tutkia alkemiaa, jos kukaan ei tiedä, löytyykö koskaan keinoa tehdä vähäisemmistä aineksista kultaa? Miksi käyttää aikaasi oikeastaan yhtään mihinkään, jos mitään ei tiedä varmaksi?

 

Aletaan päästä aika nopeasti siihen, miksi yleensä määrittelen henkisen vahvuuden niissä asioissa mitä haluaa tehdä.

 

Vaikka tässä nyt tekemisen hetkellä tapahtuisi mitä tahansa. Jos se vaikuttaa siihen, teetkö tätä huomenna. Tai haluatko tehdä tätä ollenkaan.

Kannattaa etsiä jotain muuta tekemistä.

buddha kärsimys

 

Elämän paradoksaalisuus

 

Yksi suosikkilainauksistani on Jim Carreyn lainaus rahasta. Hänellä on todella hyvä puhe valmistuneille, joka kannattaa katsoa. Ihan ajan ja rauhan kanssa.

 

Lainaus liittyy rahaan. Jim on todennut:

I think everybody should get rich and famous and do everything they ever dreamed of so they can see that it’s not the answer.

Jim Carrey

Eli vapaasti suomeksi:

Toivoisin, että jokainen oisi olla rikas ja kuuluisa ja tehdä kaikkea, mistä ovat unelmoineet. Sitten he voisivat nähdä, ettei se ole ratkaisu mihinkään.

Jim Carrey

Olen monesti pohtinut, kuinka vääryyttä olisi äkkirikastua. Moni tuntuu ajattelevan, että sehän tässä on tarkoitus. Jäädä töistä pois ja vilkutella töihin menijöille. Äkkirikastuminen olisi kauheaa.

 

Kokisinko, etten ansaitse rahojani?

Miettisinkö, kehen voisin luottaa?

Olisinko lapsellinen, jos laittaisimme kuitin puoliksi?

Saisinko vain vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia?


Olisivatko ihmiset minua kohtaan lempeitä vain silloin, kun korttilompakkoni olisi mukana?

 

Maistuisiko oletettaville lapsilleni maailmanympärysmatkat isin kortilla, kun ei ole mitään tarvetta selviytyä?

 

Ehkä elämä on kärsimystä ja siinä selviytyminen tuottaa meille iloa. Siksi moni jaksaa tehdä työtä, jota vihaa. Tavata kavereita, joista ei pidä. Syödä ruokaa, jota ei haluaisi. Käydä salilla, vaikkei jaksaisi.

 

Kun selviytyy kärsimyksestä, saa pilkahduksen iloa jatkaa eteenpäin.

 

Valitse oma vankilasi

 

Elämähän on helppoa, jos se on vain kärsimystä.

 

Jos elämä on kärsimystä, joudut valitsemaan ne asiat, joiden eteen haluat kärsiä. Vanhemmuudesta ei voi saada pelkkiä hyviä puolia. Se näyttää yllätävän kovin monet. Ystävyydessä ei ole pelkästään syntymä- ja ystävänpäiviä. Parisuhde onkin sitten ihan oma juttunsa myös.

 

Minimalismissa on ajatus, että jokaista tavaraa kohti joudut käyttämään x-määrän aikaa. Entä jos jokaista asiaa, sitoumusta tai tekoa kohti ajatteletkin joutuvasi sietämään x-määrän kärsimystä sen asian kanssa. Valintasi helpottuvat.

 

 

Minkä asian eteen haluat kärsiä?

 

 

Jaatko kärsimyspisteitäsi niin kuin niitä olisi pohjattomasta kassasta jakaa?

 

Valitse se, mistä luovut

 

Sama kuin äskeinen, mutta toisinpäin.

 

 

Elämä on kärsimystä, koska voit tehdä monia asioita, mutta et kaikkea. Joudut valitsemaan ne asiat, minkä tekemättä jättämisestä kärsit.

 

Jos kuunteleminen on vuorovaikuttamisen ykköstaito, niin luopuminen on koko elämän ykköstaito. Kuunteleminen on puhumisesta luopumista, joten ihan luonnollinen yläkäsite-alakäsite-suhde saadaan tästäkin aikaan.

Tänään kirjoittaessa minua väsytti. On väsyttänyt liiaksikin viime aikoina. Päätin kuitenkin kirjoittaa. Luovuin somesta, kävelylenkistä ja biljardin peluusta hetkeksi ja päätin istua alas, vaikka kuinka se tuottikin kärsimystä.

 

 

Olisi helppo kärsiä, jos joku maksaisi heti kärsimyksestäni jotain.

Joskus kannattaa kuitenkin kärsiä, vaikkei mitään maksua ole heti näköpiirissä.

elämä luopuminen

 

Elämän pitää olla kärsimystä

 

Jos shampanjaa joisi joka päivä, vesi voisi ollakin juhlajuomaa. Sekin on totta, että jos asiat menevät huonoon suuntaan, niin puhdas vesi on etuoikeutettua juomaa, mutta pysytään nyt nykytilanteen arvioinnissa.

 

Moni varakas ihminen tekee töitä aivan hullun lailla. Kuulemma kokeilivat liian ison mojiton kanssa lorvimista aurinkorannalla tai kalja-telkku-mökki -kolminaisuutta. Aika kävi nopeasti pitkäksi ja palasivat tekemään niitä asioita, joiden eteen haluavat kärsiä.

 

 

Työttömyys on ollut oma koettelemuksensa. Samaan aikaan en ole kokenut olevani tarkoitukseton tai toimeton.

Vissi ero, nääs.

Lopuksi

 

Kun päättää sen minkä eteen haluaa kärsiä, joutuu joskus kärsimään siitäkin, että meinaa onnistua siinä. Jonkun mielestä teet töitä liian paljon, toisen mielestä liian vähän. Yksi pääsee 20 tunnilla, kun toisella menee 50.

 

Oli kärsimyksiä enempi tai vähempi, joka tapauksessa kärsit.

Vaikuta siihen, mistä, miten ja milloin kärsit.

You will have bad times, but they will always wake you up to the stuff you weren’t paying attention to.

Robin Williams

This too shall pass

Vanha persialainen sanonta

Ystävyys = ajankäyttö + antautuminen

Näin se kiire yllätti, kuin joka vuosi talvi yllättää autoilijat Suomessa. Asioilla on taipumus tapahtua ryppäissä. Niin hyvien kuin huonojenkin. Tällä hetkellä on liian monta aivan fantastista asiaa päällä yhtä aikaa. Onneksi elämä näyttää myös nurjaa puolta, kun yhtä aikaa useampi laskuttaja muistuttaa olemassaolollaan ja käyttötavarat päättävät väliaikaisen kohtalonsa. Onneksi asioilla on taipumus myös järjestyä parhain päin.

 

 

 

Miten kohtelet ystäviäsi?

 

 

Eilen 14.2.2021 oli jälleen kerran ystävänpäivä. Ja poikkeuksellisesti laskiaissunnuntai samassa kohdassa. Laskiaisen perinne on kiinnostava sekin, mutta päätin kirjoittaa mielummin ystävyydestä. Se on vaikea harrastus. Tai arvo tai elämäntehtävä. Kansalaistaito tai täyteläisen elämän välttämätön kananmunanvalkuainen.

 

Se on minulle itselleni niin tärkeä asia, että sille voisi antaa lisää painoarvoa opetussuunnitelmassa. Siinä pätee tuttu ajan laki – se mihin käytät aikaasi, se vahvistuu. Tämän seikan huomaat siinä, kuinka itse tehty joulukortti herättää paljon enemmän joulumieltä, kuin WatsAppin ryhmäviestillä laitettu hassu jouluntoivotus.

 

Sekin voi olla toimivaa, mutta siinä on yksi haaste. Ystävyyden jatkuva haaste.

 

Mietimme ystävyydessä paljon sitä, mikä on minulle:
1. helppoa
2. mukavaa ja
3. tärkeää

Kohtele kaikkia samalla tavalla, kohtelemalla heitä eri tavalla.

Vaikka ystävyys (ja vanhemmuus ja parisuhde ja…) on monesti pohjimmiltaan sitä, että sinä antaudut. Antaudut miettimään, mikä on toiselle tärkeää. Mikä on toiselle arvokasta.

 

Useammat suomalaisen koulukasvatuksen käyneet muistavat uskonnon oppituntien kultaisen säännön. Tee toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ihaaaan… Kiva… Neuvo. Ihan hyvä.

 

Muistan, kun edesmennyt lukion äidinkielenopettajani kertoi hänen arvosteluasteikkonsa. Muita arvosanoja en muista, mutta huonoin oli IK. Eli Ihan Kiva. Eli ihan paska. Mutta kivemmin sanottuna hei!

Jos toimisin tämän neuvon mukaan, niin olisin laittanut puolisolleni curling-ottelun valmiiksi, kun hän tulee kotiin. Olisin woltittanut ruuan valmiiksi intialaisesta, taas kerran, ja sauna olisi lämpiämässä. Koko iltana ei puhuttaisi juuri mitään ja saunassa kuunneltaisiin joko Jari Sarasvuon monologia tai Esa Saarisen luentoa. Kiukaan urkujen soittaessa rauhoittavaa sinfoniaansa.

 

Se olisi minulle mukavaa. Se olisi minulle mukavaa, jos olisin yksin. En usko, että kovin montaa puolisoa tällainen ystävänpäivändinneri houkuttelisi. Meilläkin vietettiin ihan toisenlaista iltaa. Molemmat antautui ja meillä oli todella hauskaa.

 

ystävät laatuaika

 

Ei ole olemassa laatuaikaa

 

 

Ystävyydessä ja vanhemmuudessa toimii sama yhteinen sääntö. Mitään laatuaikaa ei ole olemassa. On vain aikaa. Emme muistele, kuinka paljon rahaa käytimme vaan sitä, kuinka tunsimme siinä ajassa, kun olimme tekemässä jotain yhdessä. Joko ollaan tekemisissä tai sitten ei olla. Kerran vuodessa hienossa ravintolassa virkamiesmäisesti syöden vai viikko mökillä verkkarit suhisten.

 

Kun olet reissun päällä, joko tavataan tai ei. Töitä kyllä tulee, miksi et seuraavalla kerralla poikkeasi kylässä? Kaikilla meillä on aina kiire. Se se vasta hullua kuulemma onkin, kun ei ole mitään tekemistä. Aina aikaa löytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan tai sille saa jotain arvokkaampaa tekemistä.

Ihmiset eivät muista, mitä heille sanoit. Eivätkä miten sanoit. Vaan sen, miten saat heidät tuntemaan.

Mika Poutalalta kuultua

Ehkä tärkein kaveritaito kuitenkin on kuunnella ja ymmärtää. Tässä on paljon jotain samaa, kuin viime viikon kirjoituksessani. Peilaamme monia juttuja näissäkin omasta elämästämme.

 

Kyllä he ymmärtävät, kun minulla on nyt tällainen elämäntilanne.
Kyllä me vielä ehdimme, nyt on niin kovasti kiirettä.
He tykkäilevät kuvistani/eivät tykkäile kuvistani, se tarkoittaa…

 

 

Jos et anna mahdollisuutta kuunnella, toinen ei voi ymmärtää. Kukaan ei lue ajatuksiasi – hiljaisuutesi tuntuu samalta, kuin et olisi tekemisissä ollenkaan. Kuten lukutaitoinen, joka ei lue koskaan, on yhtä huonossa asemassa, kuin lukutaidoton. Kun saat mahdollisuuden kuunnella, kuuntele. Kuuntele niin, että yrität pohjia myöten ymmärtää, mitä toinen puhuu. Kysy vain tarkentavia kysymyksiä, miksi hän kokee näin. Ei mitään faktojen tarkistelua tai spekulointia tai neuvomista, että olisiko se sittenkin pitänyt se Toyota sinunkin ostaa (koska sinullakin on ollut Toyota jo 3 autoa putkeen).

 

On hirveän vaikeata olla hiljaa yli puoli minuuttia ja oikeasti kuunnella. Yhtä vaikeaa on yrittää tehdä tulkintoja omista tulkinnoista. Hän käyttätyi noin, hän tarkoittanee varmaan siis… Teet tulkinnoistasi tulkintoja ja parhaimmillaan pyörit omassa itsesäälissä puoli päivää.

Ja loppujen lopuksi selviää, ettei toinen ajatellut yhtään mitään sen suuntaistakaan.

 

ystävät antautuminen

 

Valitseetko ympäristösi vai sinä tekosi?

 

Aina on hyvä pohtia, oletko sinut omien valintojesi kanssa.

 

Mikä on sinulle tärkeää?
Miksi näet ystäviä?
Miten näytät, että asia on sinulle tärkeää?

Minä olen sinut tämän asian kanssa, kun joka kesä otan auton alle ja painelen käymään pitkän etelänreissun. Aina, kun olen liikenteessä, yritän nähdä ystäviäni. Vaikka se maksaisi enemmän.

Rahaa minulla voi olla enemmän kuin aikaa.
Ja sitä voi aina tehdä lisää.

Sitten kun hyvin pyyhkii, niin niitä hyvien aikojen haaskalintuja kyllä riittää.

Valitse tarkoin, ketkä mahtuu sinun laivaasi.

Ketkä eivät keikuta venettä?

Sen näkee yleensä varhain.

Pidä heistä kiinni.

Älähöpsismin alkeet

Tauko ei ole tauko ilman hiljaisuutta. Noin kuuden viikon talviloma on levätty. Aiheita on muhiteltu ja keskitytty välillä muuhun. Kun vielä opiskelin, kävimme puolisoni kanssa yleensä loppiaisen aikoihin tammikuussa ulkomailla lomailemassa. Turistikohteet olivat ihanan rauhallisia ja saimme keskittyä toisiimme. Keli ei ollut täydellinen, mutta se ei ollut tärkeintä.Oli helpompi muistaa, mikä on tärkeintä.



Mikä on tärkeintä?


Se unohtuu tasaisin väliajoin. Ja usein se huomataan liian myöhään. Olet varmaan kuullut sanottavan, että toivottavasti ensi kerralla kenenkään ei tarvitse kuolla, että ollaan yhteyksissä. Tai jotain sinne suuntaan.


Kuuntelin Johann Harin kirjaa Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt. Ottamatta kantaa siihen puoleen, mitä Hari puhuu masennuslääkkeitä vastaan – ostan mielelläni hänen ajatuksensa roska-arvoista. Aineellisista arvoista. Kuinka havittelemme enemmän ja se tekee meistä onttoja sisältä.

Work will come again. But childhood is only once.

Isä vaimolleen kieltäydyttyään työkeikasta, jonka takia sirkus olisi jäänyt lasten kanssa näkemättä

Roska-arvoja on kaipuu paremmasta televisiosta. Olen onnellinen, kun…. Sitten, kun… Kun voitan jotakin. Kun saavutan jotakin. Kun eläköidyn, en koskaan tee enää mitään ammattiini liittyvää. Kaukana on länsimaalaisten ajatus siitä, mitä japanilainen ikigai on. Tai ichigo ichie. Ajatella, että joku eläköityy tekemällä samaa asiaa, mutta vähemmän. Tai suomalainen ajattelisi, joku päivä minä kuolen sijasta, että minä elän jokaisena päivänä, jona en kuole.


Piti tänään kirjoittaa ihan toisesta aiheesta. Sellaista tapahtuu, paremmissakin piireissä. Ehkä kiedonkin näitä aiheita vähän yhteen. Puhutaankin vuorovaikutuksesta ja siitä, mikä siinä on tärkeää.


huono vuorovaikutus


Kolme perinteistä tapaa tyrehdyttää vuorovaikutus


Yksi suosikkiaiheistani on, kuinka unohdamme vuorovaikutuksessa sen, mikä on tärkeää.


Olemme jostain syystä oppineet, että tärkeintä olisi a) kertoa neuvoja, b) kertoa omia kokemuksiani ja c) palauttaa toinen todellisuuteen tai asettaa toisen suru mittakaavaan.


Minä haistattaisin pitkät hänelle.

No minulle yliopisto oli ihan lasten leikkiä

Älä höpsi, eihän tuo nyt iso asia ole.

Mutta sinullahan on vielä kaksi isovanhempaa jäljellä, onnenpekka!

Minä olin koko päivän töissä muille kiva, nyt olen kärttyinen teille kaikille!


Kuulostaako edes etäisesti tutulta tai omalta ajatuksenjuoksultasi? Uskon, että useimmat meistä lankeaa näihin useimmiten. Itsekin paasaan tänne totuuksiani, jotka toisinaan elän arvojeni vastaisesti valheellisesti elämässäni. Neuvon toista surun hetkellä. Kerron, kuinka helppoa se oli minulle. Vähättelen. Sulkeudun ja eristäydyn kotona samalla toivoen, että joku toimisi aivan päinvastoin, kuin mitä kehonkieleni heille osoittaa. 

Jos joku kysyy minulta, kuinka kehittää vuorovaikutustani… Ohjaan hänet lukemaan kirjoja, jotka neuvovat, kuinka vuorovaikuttaa lasten kanssa. Esimerkiksi tämän ja tämän. Näistä kirjoista ja pipetin pisaran kokoisesta kokemuksestani olen muodostanut viisi kuolemansyntiä, jotka välttämällä pääset pitkälle.



Vuorovaikuttamisen viisi kuolemansyntiä

 

Äläs nyt höpsi, ei tuo nyt ole mitään

 

Älähöpsismi, kuten otsikossa sanotaan. Lapsuudessamme usein pohdimme tunteitamme esittämällä ne jollekin muulle. Pienestä lapsesta pitäen ihminen haluaa tulla kuulluksi. Usein kiireessä tai muuten vain kokeneempana karaktäärinä aikuinen saattaa tuumata pienelle lapselle, että äläs höpsi.


Muistan elävästi, kun koulunkäynninohjaajana pieni lapsi tuli kertomaan minulle, että hänen lemmikkimatonsa päälle oli poljettu välitunnilla. Hän oli surullinen asiasta. Joo. Ymmärrän. Tässä kohtaa tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa. Pidetään madolle oikein kunnon hautajaiset tai heitetään ”älähöpsi” loitsua takaisin oppilaalle. Haaste on siinä, että lapsi haluaa tulla kuulluksi. Ei sinun tarvitse matoa alkaa elvyttää. Kuuntelet. Ja hitaasti toistat mitä tapahtui. Ja olet yhtä mieltä siitä, että hän on surullinen asiasta. Et kiellä surua, toteat sen olemassaolon. Lapsikin tietää, että matoja tulee uusia, ei sitä hänelle tarvitse toistaa. Kokeile tällaista:

Joku polki sinun lemmikkimatosi päälle. Vaikutat todella surulliselta sen vuoksi. Olen pahoillani, että sinuun sattuu.


Lemmikkimato voi olla ihan mitä vain. Me kaikki harjoittelemme asioiden kohtaamista. Vanhempien poismeno kuuluu elämään. Se koskee silti. Sitäkään ei toiselle tarvitse muistuttaa. Kertaan vielä. Aina voit olla yhtä mieltä siitä, että toinen on surullinen ja olla sympaattinen häntä kohtaan.



Väärä ystävyys

 

Ostin uuden varsipölynimurin, se helpottaa paljon lapsiperhe-elämääni. Vertailu alkakoon. Vai lopetettakoon?


Monesti ystävyyttä koetellaan, kun jotain hienoa tapahtuu. Tässä kohtaa, kun varsipölynimuri on nostettu esille, saattaisi ystävä helposti heittää hyvään syöttöön kovan vastapallon aijjaa, meillä alkoi käydä siivooja viime viikolla, sepä vasta helpottaakin! Tennisottelu on alkanut, alkakaa vertailukilpailla.


Olemme saman kuulluksi tulemisen asian äärellä tässä. Jordan Peterson puhui aikoinaan aiheesta, että meillä ihmisillä on kato siitä, että joku toinen voisi sanoa meille, että onpa mahtava juttu, mitä juuri kerroit! Ihmiset tekevät hienoja asioita. Korjaavat välejään vanhempiin. Tulevat uskoon ja lopettavat juomisen. Sitten kun siitä kerrotaan, niin en minä noista jeesusjutuista niin välitä… Unohdamme, että voisimme olla yhtä mieltä, että asia on helkkarin hieno juttu, hänelle! Siitä voimme olla yhtä mieltä. Emmekä toisi itseämme esille. Vertaillen. Kilpaillen.

Oikea ystävä on iloinen puolestasi ja ehdottaa voitonmaljaa. Omien asioidensa tyrkyttämisen sijasta.

Minä

 

 

Ei kukaan saa tietää, jos teet nyt tällä kertaa näin

 

Teet nyt vaan. Huonosti ja hutiloiden. Lakaiset asiat maton alle.

Ihmisen on todella haastavaa ottaa toisen perspektiivi asioihin. Oma katsomuskanta on todella kapea. Ihminen joutuu aina elämään valintojensa kanssa. Ulkopuolelta neuvovat emme niinkään. Kehota toista seuraamaan arvojaan, jotta hän voisi elää ensin itsensä kanssa ja sitten vasta muiden. Et voi myydä omiasi, toisen täytyy oivaltaa arvonsa itse.



Neuvominen kysymättä ensin


Muistan useita kertoja, kun olen halunnut kertoa jostain minua vaivaasta asiasta. Keskustelu on loppunut hyvin lyhyeen, kun saan ensimmäisenä neuvon, kuinka tulisi toimia. Tai sadattelua, kuinka tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Tai oikeastaan, olen itse neuvonut ja saattanut sättiä, että onpa töllön työtä tämä homma hei.

Kysymätön neuvo otetaan usein vittuiluna

Jari Sarasvuo

Jotta muistaisit mikä tässä kirjoituksessa oli tärkeää, niin kuunnella. Vaikka kuinka tekisi mieli neuvoa, niin kuuntele siihen asti, että neuvoa kysytään. Auta toista omassa ajatusprosessissaan. Pyydä häntä kertomaan uudestaan. Totea hänelle, miltä hänen tunteensa näyttävät sinulle. Näyttää siltä, että molemmat asiat ovat sinulle yhtä tärkeitä. Sen sijaan, että sanot sen viulun soiton olevan ihan höpöhöpöhommaa.

Jos nyt kuitenkin et malta olla kertomatta neuvoasi, niin aloita sanomalla, että sinä olet paras päättämään tässä asiassa kuinka toimit. Toimisin kuitenkin sinun roolissasi näin…


Elämä on kuulluksi tulemista ja hallinnan tunteen säilyttämistä.

vuorovaikutus kysymätön neuvo

 

”Minun täytyy ymmärtää, että voin ymmärtää tunteesi!”


Ei tarvitse. Ehkä se magia siinä sinun kanssasi juttelemisessa on, että toinen osapuoli ei itsekään ymmärrä omia tunteitaan. En ole tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt itse, miksi lähden tästä pelaamaan curlingia ja odotan kesältä enemmän golfia kuin pesäpalloa. Pesäpalloa pelasin kuitenkin 17 vuotta. Mitenkä tätä voisi selittää toiselle niin, että toinen ymmärtäisi täysin, mistä puhun?


Aina voit olla yhtä mieltä siitä, että tämä asia, jonka he sinulle esittivät, vaivaa toista. Voit todeta, että asia on olemassa. Tai asia voi olla näin. Niin kuin toinen esitti henkilön H häntä kohdelleen, kun jätti kysymättä häneltä, mitä hän ottaa kimppatilauksesta. Etsi se asia, mistä voit olla toisen kanssa samaa mieltä.


Ja ennen kaikkea. Lopuksi.


Kohtele kaikkia ihmisiä samalla tavalla – kohtelemalla heitä eri tavalla.

Ensimmäinen sijoitusasunto

Lupailin jo aikaisemmassa kirjotuksessa esitellä meidän ensimmäistä ostokohdettamme asuntosijoitusperheenä. Nyt sopivasti (muttei sattumalta, heh) on hyvä aika esitellä, mitä saimme käsien jälkinämme aikaan. Olin muutama viikko sitten OstanAsuntoja-podcastin Harri Hurun grillauksessa kertomassa, mitenkä perhepiiriin saadaan vähän säpinää yhteisillä projekteilla. Ykkösosa tästä haastattelusta on kuultavissa esimerkiksi täältä. Ensi viikolla olisi tarkoitus viivähtää tässä aiheessa toiseen kertaan.

 

Miten sen teimme? Mitä tuli opittua? Miten neuvoisin asiasta kiinnostunutta? Dramaattiset ennen ja jälkeen kuvat. Siitäkin opittiin.

 

 

 

100-10-1 ja pirusti töitä

 

Tehdään alkuun rajaus. Tässä kohtaa on jo menty lupaamaan porukalla, että tähän leikkiin lähdetään tosissaan. Olimme käyneet parilla näytöllä Kuopion Männistön ja Siilinjärven Vuorelan alueen asunnoissa ja etsimme ensimmäistä kohdetta. Hyvin kohteen etsimistä kuvaa 100-10-1 -sääntö. Ensin katsellaan paljon kohteiden myynti-ilmoituksia, kouralliseen asuntoja tehdään kontakti ja yksi niistä voi jäädä salkkuun.

 

Äiti ymmärsi opettamattakin, että tarjota pitää niin vähän, että hävettää. Meillä äiti tarjoaa niin vähän, että meitä muita hävettää. Toki yhdessä sovitaan maksimihinta, millä tähän voidaan lähteä. Minä saan sen laskea. Ja lasken moneen kertaan. Ettei tulevaisuudessa hävetä.

 

Kun on elämänsä pelannut pesäpalloa, ymmärtää jonkin verran pelaamisesta yksittäistä vastustajaa vastaan. Vastustajan pelejä katsotaan ja tehdään muistiinpanoja. Miksi he pelaavat noin? Mikä on heidän heikko kohtansa? Voitamme pelin, jos.. Kun siihen vielä lisää lapsuuden shakkiharrastelun, biljardiharrastuksen ja näiden jälkeen ei yhtään yllättävän curling-harrastuksen niin saa mielestäni todella hyvät pohjat valmistautumisen merkityksen ymmärtämiseen.

 

Sijainti, sijainti, sijainti ovat kolme tärkeintä asiaa. Miksi joku haluaa myydä? Onko jotain, mitä en tiedä tai kukaan ei voi tietää?

 

ensimmäinen sijoitusasunto valmistautuminen

Valmistautua ei voi kuin etukäteen

 

Valmistautumiseen kuuluu myös hyvät kumppanit. Enkä tarkoita pelkästään perhettäni, vaan pankki, remonttifirmat ja muut toimijat. Itse voit valita tiimisi laajuuden ja fiksu ulkoistaa monta asiaa. Neuvottelimme seitsemän eri pankin kanssa ja melkein tuli lähdettyä toiseen kelkkaan. Meille oli tärkeää oma aikamme, pienet riskit ja yhden kosketuksen taktiikka, eli isot asiat kerralla kuntoon. Lopputuloksena remonttifirma mahdollisti isän remonttihommat mökillä, kiinteä korko poistaa kokonaan yhden riskin — korkoriskin — ja moni asia tuli kerralla sellaiseen kuntoon, ettei niihin tarvitse hetkeen palata. Pankista kannattaa yrittää neuvotella yksi asiakaspalvelija, joka vastaa teidän asioista. Pääsimme tähän ja olemme tyytyväisiä. Kiitos Helkiön Pia vinkistä.

 

Monta asuntokauppakeskustelua pysäytettiin alkuunsa ja toivotettiin hyvää matkaa, jos emme löytäneet yhtäkään neuvotteluvalttia (eng. leverage) tai myyjältä yhtään ongelmaa ratkaistavaksi. Monta hintapyyntöä oli perusteluineen kyllä tästä ennen vanhaan maksettiin… tai ei ole pakko myydä -mentaliteetilla. Jos ollaan eri mieltä sekä arvosta, että hinnasta — kauppaa ei synny. Tai kannata solmia. Neuvotteluissa kauppahan voi syntyä, jos ollaan eri mieltä arvosta, mutta samaa mieltä hinnasta. Numeropuolta voisin avata ensi viikolla enemmän.

 

Monta mahdollisuutta voi mennä sivusuun, jos asioita ei sano ääneen. Me kerroimme projektimme suunnitelmat ääneen ja saimme sitä kautta ensimmäisen ostokohteemme. Tuttavapiirissämme oli hyvin lähellä vanhempiemme asuntoa tulossa myyntiin perikunnan kohde, joka vaati laittoa ja siitä haluttiin nopeasti eroon. Rivitalokaksio, himpun alle 50 neliötä ja kiva pohjapiirros. Sisareni kävi katsomassa asuntoa ensin ystävänsä esittelemänä ja sanoi heti, että hän voi muuttaa siihen jos se ostetaan. Helppo vuokralainen ja iso piha siskon riiviömäyräkoirille. Tein laskelmat ja äiti tutkaili vuokrattavuutta. Vuokranvälittäjäystävät ovat hyviä tässä hädässä. Ei ongelmia ja pyyntihintakin on mahdollinen. Käytiin katsomassa asuntoa itse ja todettiin, että kyllä tähän voi lähteä. Äitiltä raju, mutta kohtuullinen hintatarjous. 33 600 euroa. Ja parin päivän päästä sovitaan kauppa ehdollisena. Jee jee, olipas helppoa. Tai ei ehkä sittenkään…

 

 

 

Älä aloita rivitalosta

 

 

 

 

Pienessä talonyhtiössä on helposti pienten piirien puljailut. Talonyhtiö kävi pitkät neuvottelut siitä, kuka maksaa ja mitä kylpyhuoneen korjauksesta. Märkää oli kaakeleiden välistä päässyt rakenteisiin asti. Vesieristys on yleensä talonyhtiön vastuulla, mutta oman mausteensa tuo tuottamuksellisuus. Hyväksyttiin tämäkin jo tarjousta tehdessä ja varauduttiin maksamaan oma osamme vesieristyksen jälkeen. Härvelöintiä ja kalapaliikkia. Ei tule päätöstä. Luovuimme tässä kohtaa kaupoista, ihan järjetön show.

 

Pyrimme toimimaan kuin James Bond edesmenneen Sean Conneryn hengessä. Asioita ei jäädä vatvomaan ja voivottelemaan. Olipa lähellä, että olisi tullut kaupat… Vaan mennään suoraan omaan perustoimintaan kiusaantumatta. Etsiminen jatkuu ja kaupantekoa yritetään muualta. Kaksi kuukautta myöhemmin kuulen, että talonyhtiö on päätynyt myyjän kanssa samaan ratkaisuun kuin meidän talonyhtiölle ehdottamamme. Mahtavaa.

Soitan myyjälle uudestaan ja keskustellaan kaupoista uudemman kerran. Hintapyynti 30 000, heti kaupat. Pari puhelua ja sovitaan suullisesti kauppa, pankkihommat aluille. Työ ei mennyt hukkaan, mutta aikaa meni paljon harakoille. Hyviä remonttikelejä kesästä.

 

ensimmäinen sijoitusasunto vessa ennen

 

Kylppäri ENNEN

Kaikki uusiksi

 

 

Lähtötilanne oli, että uusiksi menee pinnat, kylpyhuone, keittiö ja pihalle rakennetaan aita. Olimme saaneet jo tarjoukset remonttifirmalta ja keittiökalustajalta. Ne sopivat budjettiin yhdessä tarvikkeiden kanssa. Ei alustavaan budjettiin vaan stressitestattuun isompaan arvioon budjetista. Alkuarvio oli 5000 euroa. Laskelmia tehdessä käytän apuna kaavoja ja arvioita remonttikustannuksista. Hyvä nyrkkisääntö on, että remontteja ei tule aliarvioida hinnassa, joten laitoin laskelmiin uudeksi luvuksi 12 000 euroa. Tässä pysyttiin. Just ja just.

ensimmäinen sijoitusasunto keittiö ennen

 

Keittiö ENNEN

Kaikista hauskin ja jopa helpoin osuus olikin sitten purkutyöt ja oma tekeminen. Välillä hermostuttaa, kun hommat ei etene rivakasti. Niihin voi kuitenkin asennoitua haluamallaan tavalla. Monta podcastjaksoa ja äänikirjaa viisaampana kaikki purkutyöt tehtiin itse ja seinät saatiin maalatuksi. Siitä remontti oli omituinen, että meillä teki suunnittelu- ja maalaustöitä sekä vuokralainen että asunnon myyjä. Ensiksi mainittu on siskoni, kuvataide-artesaani ja jälkimmäinen sisustusarkkitehti. Jatkossa harkitsen useamman kerran kuusipaneelin maalaamista ja maalaamisen ulkoistamista ylipäätään. Elämänkokemuksena tämä ensimmäinen kerta meni mukavasti.

 

ensimmäinen sijoitusasunto makuuhuone ennen

 

Makkari ENNEN

Kun liike ei lakkaa, aika hoitaa loput

 

Asunto valmistuu kyllä. Vaikka 20 prosenttia työstä viekin 80 prosenttia ajasta. Meille se 20 oli maalaus ja sitä voisi jatkaa vieläkin jos haluaisi. Työtä hidastaa paljon, jos alkuvalmistelut tekee kehnosti. Joka päivä jos korjailet 15 minuuttia lattioiden suojapahveja ja muoveja ja haet kaupasta uutta telan rullaa niin äkkiä on monta työpäivää mennyt kiireisen näköisenä touhuamiseen. Olisi pitänyt ottaa parempia kuviakin. Pitkäkestoisessa työssä on tärkeä myös pysyä suunnitelmassa. Jos olet päättänyt, että teet Xn ennen remonttia niin pidä siitä kiinni. Omassa asunnossasi voit niitä välimallin ratkaisuja tehdä. Nyt teet asuntoja toisille ja silloin kannattaa tehdä kerralla oikein. Tai joutuu tekemään uudestaan.

 

ensimmäinen-sijoitusasunto-kylpyhuone

 

Kylppäri JÄLKEEN

Yllätyksiä mahtuu mukaan aina. Vaikuttaa voit vain omiin odotuksiisi. Jos lattia kylppärissä märkä, se voi olla vielä enemmän märkä lattian alta. Aikaa menee kuivaukseen. Tuttava voi haluta auttaa ja tarjota vanhaa jääkaappi-pakastinta. Pakastin sulattaa marjat seuraavaksi aamuksi ja saat itse hoitaa koko koneen kierrätyksen ja siivouksen. Elämä suojelee meitä haasteilta, jotka jättäisimme tekemättä jos tietäisimme kaiken etukäteen.

 

ensimmäinen sijoitusasunto

 

Keittiö JÄLKEEN

Roolitus kuntoon

 

 

Perheellämme on projekteissa erilaiset roolit. Näistä kerron lisää ensi viikolla. Kumppanuus kera hyvien pelisääntöjen helpottaa monessa kohtaa. Isä teki enemmän purkutöitä, minä ja muut mukulat maalattiin paljon ja äiti oli yhteydessä ulkopuolisiin työntekijöihin. Valintoja on sekä helpompi että vaikeampi tehdä yhdessä. Parasta on kuitenkin jaettu vastuu. Minulla on elämänkokemusta 26 vuotta. Sisaruksilla pari vuotta vähemmän ja vanhemmilla enemmän. Yhteensä meillä kaikilla on 184 vuotta erilaista elämänkokemusta ja se kasvaa vuosittain viiden vuoden verran. Jos olisin yksin, kaikki menisi vain suhteessa yksi yhteen eteenpäin.

 

ensimmäinen sijoitusasunto makuuhuone

 

Makuuhuone JÄLKEEN

Loppuyhteenvetona muutama asia. Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti. Harjoittelen vasta tiivistämisen mestarillisuutta.

 

Tekisinkö joka tapauksessa, ilman rahaa tämän projketin? Tekisin. Meillä oli todella hauskaa. Revittiin siskon kanssa tapetteja ja juotiin cokista. Kannoin romua pihalle hikihatussa, ettei isän tarvitsisi. Tein riuskasti töitä ja ylitin itseni pari kertaa. Kaveri kävi juomassa kahvia ja sain harjoitella, kuinka tällaista sijoittamista opetetaan toiselle. Puhelimessakin tuli puhuttua uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa.

Jos en omalle äidille tätä tekisi, niin kenenkä äidille sitten?

Minä.

Tämä on tekstinä jo melkoinen mörkö. Siksi näitä on hyvä jakaa useampaan osaan. Tässä osassa oli enempi projektista. Seuraavissa enemmän niistä numeroista ja meidän jutusta juttuna. Jos jokin asia tai pointti kiinnostaa, niin laita viestiä!

 

Yritetään sitä kautta palvella.

 

Ainiin.

 

Lopussa välittäjän arvio oli 68 000. Ostohinta 30 000. Remonttivara 12 000.

 

Ihan hyvin meni.

Lukemisesta ja lukusuosituksista

Kun tällaisen otsikon kirjoittaa blogiin, yleensä odotuksena on, että nyt tulee sitä lukuintohimopaasausta. Sellaista, jossa kirjoja luetaan piknikillä jossain puistossa viinilasin kanssa. Ja joka luetun lauseen jälkeen mumistaan jotain siihen suuntaan, että nyt tuli sellainen oivallus, että oksat pois. Tai nautitaan kirjan keveydestä! Ahhh!

 

Minä lukijana

Minun kohdallani. Ei sinne päinkään. Lukeminen on minulle todella haastavaa. Luulin yläkoulussa, että se johtui siitä, kun sain arvonnassa luettavaksi kirjaksi Juhani Ahon Rautatien. Kyllähän sekin porukka sinne radanvarteen pääsi, minulla kesti ajallisesti varmaan tuplat siihen verrattuna, että pääsin kirjassa sinne asti.

Minun on haastavaa pysyä paikoillani ja lukea fyysistä kirjaa. Tarvitsen oman tilan, täydellisen rauhan ja hyvin taukoja. Muistiinpanovälineet, alleviivaustusseja ja 95 prosenttisen vireystilan. Saan kirjat luettua, mutta fyysisiä kirjoja menee paljon vähemmän. Ja mitään kaunokirjallista todella harvoin, viimeksi Dan Brownia.

Lukemisesta huudellaan todella paljon. Inhoan sellaista lukukilpailusuoritusmeininkiä ja jatkuvaa oppimisen ja lukemisen parittamista. Lukunopeudesta meuhkataan paljon myös. Unohdetaan, että oppia voi ihan muulla tavalla — lukeminen ja opiskelu ei ole sama asia.

 

Opi miten opit!

Ennen opittiin tarinoiden kautta. Sitten tarinat laitettiin kirjoihin. Nykyään niitä voidaan laittaa myös ääneksi tai liikkuvaksi kuvaksi. Ja kun oppimisesta puhutaan, niin kirjallisuudessakin on paljon tavaraa, jonka voisi rinnastaa tositv-sarjojen opetusmateriaaliksi. Kannattaako niitä lukunopeuden kustannuksella lukea? Ottamatta kantaa siihen, että hauskaa ja kivaakin on välillä hyvä olla.

Katsomalla oppii katsomaan, lukemalla lukemaan ja opiskelemalla oppii. Golf on elämä pienoskoossa — kaikki ongelmat ja onnistumiset kasvattaa. Silti en sitä kellekään tuputa ainoana viisautena. Jos golfin peluussa, urheilussa tai lukemisessa ei ole henki sisällä — in spiritus, inspiraatio — niin saadaan niitä ikävämpiä tarinoita ja elinikäisiä kieltäytymisiä tuputustilanteissa.

lukemisen tekniikka

 

 

Lukemisen tekniikkaa

Se mitä tässä sateisen lokakuun keskellä ajattelen lukemisesta muotoutuu paljolti kiitollisuuteen äänikirjoista, vanhojen kirjojen painottamiseen ja kolmen kirjan tekniikkaan.

Jos voin valita äänikirjan ja kirjan väliltä, otan usein äänikirjan ja kuuntelen sen tehdessäni jotain. Kävellessäni, ajaessani, harjoitellessani, salilla tai mitä vaan. Sama koskee puheluita, luentoja tai vaikka ihan vain mietiskelyä. Minua alkaa hermostuttaa tai väsyttää ja keskittyminen horjuu, jos joudun olemaan paikoillani esimerkiksi puhelimeen puhuessani. Ja se on aivan okei. Iltaisin väsyttäminen toimii hyvänä nukuttajana. Päivällä se on vaikeaa. Yliopiston luentojen oppimistulokseni olisivat karkeasti arvioiden kasvaneet kolmanneksella, jos ei olisi ollut pakko istua paikoillaan. Kerran otin foam rollerin mukaan parinkymmenen hengen luennolle ja tein siinä lihashuollot samalla. Harvalta luennolta muistan yhtä paljon. Eikä ollut mitenkään erityisen kiinnostava aihe. Mutta kun ei niin voi tehdä!

Voi. Jos pystyy maksamaan sen tunnehinnan, mitä siitä seuraa. Ei monikaan sitä enää muistele.

 

Ei uutta vaan uudestaan

Uusia kirjoja tulee jatkuvasti. Siinä taas yksi ankeuttajan masennuksen aihe. Kun kaikkia ei kerkeä millään lukemaan. Et ehdikään. Et koskaan saa tehtävälistoja, lukulistoja tai katselulistoja kiinni. Et varmasti. Voit joko masentua siitä tai ajatella, että onpa kiva, kun maailma on näin hyviä kirjoja minullekin suonut luettavaksi.

The worst thing about new books is that they keep us from reading the old ones.

John Wooden, koripallovalmentajalegenda

 

Jos antaisin vinkin nuorelle lukijalle, joka on kiinnostunut jostakin tietystä aiheesta, olisi vinkki vähän samanlainen kuin varallisuuden allokoinnin prosenttisääntö. Prosenttisääntö menee varallisuudessa niin, että 100 miinus oma ikä kertoo sinulle, kuinka paljon rahaa voi sijoittaa osakemarkkinoille. Olen 26-vuotias, joten 100 – 26 = 74 prosenttia varallisuudestani voisi olla sijoitettuna osakemarkkinoille. 26 prosenttia voisi olla vakaammissa tuotteissa kiinni. Asunnot, taide, arvoesineet ja niin edelleen. Ei ollut tämä sijoitusvinkki sitten.

Jos samaa suhdetta käyttäisi niin, että 100 miinus oma ikä -laskun tulos kertoisi, missä suhteessa kannattaisi lukea vanhoja kirjoja verrattuna uusiin, niin tulisi kyllä mielettömän viisas nuori joku päivä. Ja kun muistaisi vielä:

Ei aina uutta, vaan uudestaan!

Jari Sarasvuo

 

Kolmen kirjan tekniikan omaksuin, koska näin saa varmasti laajemman kuvan aiheesta. Kolmelta näkökulmalta. Niitä kun on aina useampia. Esimerkiksi sinun, minun ja se oikea, jota kohti pyritään. Ja lukemalla kolme kirjaa, on lukenut enemmän kuin noin 90 prosenttia väestöstä tästä aiheesta. Sekin on aika hyvin jo.

Taas on sellainen olo, että vielä voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Kaikki ei tullut kerrotuksi. Kaikki kirjat ja aihealueet eivät tulleet listalle. Otin 15 minuuttia aikaa ja etsin eri otsikoiden alle kirjoja. Ja lopetin siihen. Listan löydät seuraavan kappaleen ja kuvan jälkeen. 

Aina ei tarvitse yrittääkään antaa kaikkea kerralla. Sopivasti sopivassa tahdissa. Lisää tästäkin joskus myöhemmin, koska täydellinen täydessä mitassaan voi olla liian valmiiksi pureskeltua ja tylsää.

lukeminen oppiminen


Kolme ALL-TIME suosikkia


Robert Kiyosaki – Rich Dad Poor Dad
Paolo Coelho – Alkemisti
Matthew McConaughey – Greenlights



Neuvottelutaidot


Juhana Torkki – Uusi nevotteluvalta
Roger Fisher ja William Ury – Getting to Yes
Chris Voss – Never Split the Difference



Elämästä ja ihmisestä


Yuval Noah Harari – Homo Deus
Jordan B. Peterson – 12 elämänohjetta
John Gray – Mens Are from Mars, Women Are from Venus


Ihmisenä olemisesta


Henri Hyppönen – Pelon hinta
Hector Garcia ja Francesc Miralles – Ikigai: Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Tommy Hellsten – Saat sen mistä luovut



Ajattelusta


Lauri Järvilehto – Upeaa työtä! tai Tee itsestäsi mestariajattelija
Saku Tuominen – Kaikki on hyvin huolimatta siitä, miten kaikki on

Mark Manson – Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan



Tavoista


James Clear – Atomic habits / Pura rutiinit atomeiksi
Hal Elrod – Morning Miracle
Tim Ferriss – Tools of Titans



Johtamisesta


Saska Saarikoski – Dettman ja johtamisen taito
Alf Rehn – Johtajuuden ristiriidat
Risto Siilasmaa – Paranoidi optimisti



Politiikka


Pertti J. Rosila – Arkadianmäen kirstunvartija
Karo Hämäläinen – Alex
Timo Soini – Peruspomo



Elämänkerrat


Elon Musk
Jobs
Hannu Lauerma: Psykiatrin päänavaus



Myynti


Olli Harma – Myyntitykki kertoo – 50 huippumyyjän paljastukset
Katleena Kortesuo ja Andrei Koivumäki – 100 faktaa myynnistä
Josh Kaufman – The personal MBA



Itsensä johtamisesta


Saku Tuominen – Juuei
Grant Cardone – Be Obsessed or Be Average
Napoleon Hill – Think and Grow Rich



Nukkumisesta


Henri Tuomilehto – Nukkumalla menestykseen
Robin Sharma – 5 AM Club
Matthew Walker – Miksi nukumme?



Yrittäjyys


Anssi Kiviranta ja Matias Mäenpää – EXIT 1 ja 2
Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen – Taivas+Helvetti
Kim Väisänen – Väärää yrittämistä



Taidot ja taitavuus


David Epstein – Range: How Generalists Triumph in a Specialised World
Anders Ericsson – Peak
Jim Collins – Good to Great



Money


Tony Robbins – MONEY – Master the Game: 7 Simple Steps to Financial Freedom
Seppo Saario – Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?
Gary Keller – The Millionaire Real Estate Investor



Kun unohtaa, mikä on tärkeää


Gary Keller – One Thing
Paolo Coelho – Veronika päättää kuolla
Victor E. Frankl – Mans Search for Meaning



Sijoittamisesta


Heikki Keskiväli – Tähtäimessä osakkeet
Michael Nelskylä – Warrantti, jokamiehen johdannainen
Sami Järvinen ja Antti Parviainen – Pääomaturvattu sijoittaminen
ja koko muukin APV1-tutkinnon kirjalista



Mentaalivalmennuksesta


Melina Niemi – Menestyksen portaat
Erik Bertrand Larssen – Paras
Jose Ahonen – Ajattele kuin mentalisti

Itseni kanssa neuvotellut kymmenen käskyä

Paljon menee elämänviisauksia päällekäin ja omat mottonsa on meillä kaikilla. Osa eri kulttuureista kuultuna. Eri maustein. Eri sankarein. Uskontojen tarinat hyvinä esimerkkeinä.

 

Eri uskontojen tarinat ovat kovin samankaltaisia. Myytit universaaleja tarinoita. Kultaiset säännöt ja niin edelleen. Mythology, in other words, is psychology misread as biography, history, and cosmology – kirjoitti Joseph Cambell kirjassaan A Hero with Thousand Faces. 

 

Moni tarina alkaa orvosta, juurettomasta sankarista, joka ei tiedä vielä olevansa sankari. Tai mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka hyviksien sankari rikkookin itse jatkuvasti sääntöjä, mutta lopulta sopivalla pimeydellä tekee hyvää. Kuulostaako Harry Potterilta? Tai vähän Iron Man Tony Starkilta. Tai kuinka hallittu hirviö onkin sankari. Hulk, Iso Kiltti Jätti, Kaunotar ja Hirviö?

 

Meinaa lähteä sivupoluille, niin kuin lukion historian opettajalla konsanaan. Opin kyllä niistäkin sivupoluista paljon ja jaksoin istua pitempään paikallaan ja kuunnella. Se on minulle todella vaikeaa. Sopiva rönsy auttaa jaksamaan ja virittää ajatuksia uusille taajuuksille.

 

sääntö elämänviisaus

 

Mutta niihin elämänviisauksiin. Elokuvissa ja tarinoissa sankareilla ja anti-sankareilla on loitsuja, mitkä manifestoi heidät eri tekoihin tai tekemättömyyksiin. Paljon pauhataan siitä, kuinka tavoitteet ajavat toimintaa ja niin edelleen. Tavoitteita on hyvä ollakin. Sopivalla etäisyydellä napattavaksi. Ei niin vähän kitkaa, että saat sen kiinni kuin Jaffakeksin tarjottimelta. Kuitenkin melkein käden ulottuvilla. Ponnistelun takana. Tavoitteet menevät helposti to-do-listailuksi tai sarvien kalisteluksi. Siis sitä piip-miekkailua. Olen kovin päivään x mennessä kovin tässä ja tässä asiassa. Jouluun mennessä penkkiennätys 125kg ja hauis kolme kertaa ranteenympärys senteissä.

 

Tavoitteet on kuitenkin yleensä sidonnaisia asemaan, tilanteeseen tai joskus jopa mielipiteeseen. Minulla oli hieno etuoikeus osallistua kerran ansaitusti ja kerran varamiehenä pesäpallon Itä-Länsi-tapahtumaan pelaajana. Sellainen ei kuitenkaan sovi tavoitteeksi minusta kenellekään. Siis asettaa tavoitteeksi ”päästä Itä-Länteen”. Joukkue on valitsijan mielipide. Joku olisi voinut valita toisin. Tai saatat loukkaantua. Tai jotain muuta asemanmuutosta. Ehkä tässä puen sanoiksi sitä, että tavoitteet ei toimi yksin. Ja näillä käskyillä haen sitä arvopohjaa taustalle. Markkinointiguru Seth Godin muotoili hienosti:

People like us do things like this

Seth Godin

Hio, mieti ja listaa periaatteesi ja mieti sitten tavoitteitasi. Olet sitten yksi tai ryhmä. Tavoitteilla voit kehittyä kuin lottokupongilla ja/tai kasvuosakkeilla. Periaatteiden avulla hitaasti ja varmasti kuin pitkäaikainen sijoittaja. Hyvässä salkussa on tilaa molemmille. Ja hyvässä salkussa asiat mietitään myös täysin puhtaalta pöydältä uudelleen. Mitään ei tarvitse säästää, koska niin on aina ollut tai jokin on ollut aina siellä. Parasta mahdollista versiota kohti.

 

Teen itselleni erilaisia tauluja, joissa muistutan itselleni, mikä on tärkeää. Ihminen unohtaa sen helposti. Siksi on tärkeää välillä opiskella jotain uudestaan. Ei jatkuvasti uutta. Tässä on yhden taulun sisältö. Omia periaatteitani, joita haluan noudattaa. Sinulle, minulle ja teille julkisesti. Kun astun harhaan näistä, ole hyvä ja anna vähän sapiskaa. Tai vaadi hyvä perustelu, miksi olen ottanut jotain uutta tilalle.

 

Tästä se lähtee. Itselleni neuvotellut 10 käskyä. Osittaisessa tärkeysjärjestyksessä.

 

1. Mitä tahansa muuta, kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää.

Minna Canth

Heti päästiin kunnolla vauhtiin. Tässä elämänviisaudessa ei ole senttiäkään Pohjois-Savolaista kotiseuturakkautta vaan silkka sanoma. Turvallisuus on paradoksi. Kun luovut halustasi yrittää elää turvallisesti, huomaatkin elämän olevan paljon turvallisempaa. Mikään ei voi sinua yllättää, minkä hyväksyt tulevan eteesi jossain vaiheessa.

 

Ei ole turvallista haastatella Kiira Korpea suorassa IG-live lähetyksessä, jos menee sanomaan jotain ikävää vahingossa. Eikä ole turvallista sijoittaa osakkeisiin, kun ne voi pudota huomenna 50% ja ylihuomenna vielä saman uudestaan. Eikä ole turvallista haaveilla jostain muusta kuin koulutuksensa osoittamasta työstä. Virka se olla pitää.

 

Juu EI. Jos nautit näistä jutuista niin anna jumantsuide mennä ja lujaa. Kuolet kuitenkin joskus, se on väistämätöntä. Ja tuskallisempaa, jos kuolinvuoteellasi vietät viimeiset hetket unelmiesi ja haaveidesi kummitusten kanssa. Ei pankki pidä rahojasi tililläsi oikeasti. Joku niillä kuitenkin sijoittaa, miksi et itse?

 

2. Elämä ei ole helppoa

Vähän jokainen, joka suunnasta

Jos vaikeat asiat olisi helppoja, kaikki tekisivät niin. Ei ole helppoa perustaa yritystä. Sehän on käytännössä sitä, että löydät jonkun asian, mistä yleinen mielipide on eri mieltä. Ja sijoitat siihen aikaasi ja rahaasi. Uskot, että olet itse oikeassa. Siellä, missä on jotain helppoa, on yleensä joku kattotaso, mitä et voi ylittää tekemällä samoja asioita. Tyhmyyden määritelmäksi sopisi hyvin, että yrittää tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan, odottaen eri lopputulosta.

 

Minulla on kohdalleni sattunut monta onnea. Perheonni, ystäväonni, parisuhdeonnea ja harrastusonnea. Kaikki nämä on kasvattanut minua siihen pisteeseen, missä olen nyt. Kun Amerikassa kiitospäivän viikko koittaa, muutama heistä saa erityismaininna tässä blogissa. Kuitenkin minullakin on ikäviä jaksoja elämässäni. Selkäleikkausta, unettomuutta ja epäonnistumisia siitäkin huolimatta, että niin mielettömän paljon tein töitä ja halusin mennä pesäpallourallani eteenpäin. Voin valittaa, uhriutua, marttyyroida, osoitella, syytellä, ilmoitella, vihata, takertua tai ihan mitä vaan. Mutta kiroilusta ja jalanpolkemisesta ei maailma paljoa hetkahda. Asiat eivät ole ehkä oma vikani, mutta on minun vastuullani suhtautua niihin. Ja valitsen ei-helpolla hetkellä yleensä suhtautua hyvin. Tai ainakin pienen maan pinnalle palauttelun jälkeen.

 

3. Älä jätä murusia.

Matthew McConaughey

Kyllä, olen valehdellut. Viimeksi tällä viikolla. Ja olen puhunut pahaa ihmisistä huolimattomasti. Pettänyt odotuksia ja ennen kaikkea lupauksia. Ja saanut niistä pahasti selkääni. Ja teen tällaisia virheitä edelleenkin. Hyvä, että muistuttelen tästä asiasta itseäni.

 

Nämä muruset ovat tuttuja Hannun ja Kertun sadusta. Näyttelijä Matthew McConaughey antoi minulle niille uuden merkityksen. Muruset ovat asioita, joita jätät taaksesi, mutta löydät vielä edestäsi. Siis suomeksi se minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jätät velkasi maksamatta puolitutulle ja kohtaat hänet kaupungilla. Joudut katselemaan olkiesi yli ja piilottelemaan, ettei hän huomaa sinua. Olet puhunut pahaa tutustasi ja hän saa kuulla siitä viidakkorummun kautta. Oh boy. Lörpöttely ei toimi. Ainakaan hyvin. Vaikka juoruilu meistä ihmisiä tekeekin. Pitkälle pääsee sillä, että pitää suunsa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

 

4. Mistä tiedän, että olen oikeassa?

Ray Dalio

Minulla on lörppösuuni lisäksi pahe. Tarve tietää paljon asioita ja olla vielä koko ajan oikeassa. Huomaan monessa kohtaa paasaavani asioista. Omassa tietämyksessä on se huono puoli, että siitä ei opi mitään uutta. Tiedät jo omat mielipiteesi etukäteen, etkä saa mahdollisuutta muuttaa mielipidettäsi tai näkemystäsi. Ray Dalio opetti tästä minulle paljon. Tärkeintä ei olekaan se, mitä tiedät. Tärkeämpää on oppia käsitelemään sitä, mitä et tiedä. Myös Risto Siilasmaan kirja Paranoidi optimisti muistini mukaan käsittelee aihetta. Sopiva epäluulo sitä kohtaan, että onko oikeassa vai ei on hyvästä. Itse-epäily on älykkyyden merkki. Kavahda niitä, jotka paasaavat löytäneensä totuuden ja tietävänsä aina, kuinka asiat on.

 

5. Ihmiset ovat epäloogisia, epäjohdonmukaisia ja itsekeskeisiä, rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Kent M. Keith

Kirjoitin aikaisemmin Kent M. Keithin kirjasta Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Blogi löytyy tästä. Yksi näistä käskyistä pääsi omallekin listalleni. Halusimme tai emme, niin ihmisten kanssa kaikki ei mene loogisesti. Olemme taipuvaisia ajattelemaan itsekkäästi. Luomme odotuksia toisten käytökselle ja ne ei aina jostain syystä tapahdukaan.

Muistan kirkkaasti sen päivän, kun sain äitini opinnäytetyön tarkastettavaksi kieliasultaan ja lähteiltään Italiassa. Padovassa oli kaunis päivä ja tein työtä asuntomme yhteiskeittössä. Keittelin kahvit italialaisella moka-keittimellä ja mieleni oli musta. Ärsytti ihan kauheasti. Suomalaisilla on tähän kaunis sana, jonka jätän nyt sanomatta. Katsoin ulos keskiaikaiselle juutalaisalueen kadulle ja havahduin.

 

Kenenkä opinnäytetyötä minä sitten tarkastaisin jos en oman äitini? Ketä minä auttaisin, jos en omaa äitiäni?

 

mitkä ovat säännöt itselleni

6. Aikani tulee vielä. Ja loppuu vielä.

Abraham Lincoln

Abraham Lincoln on viisaimpia presidenttejä, joita USAn historiasta löytyy. Honest Abe, elämänviisaudet puun kaatamisesta ja hänen tarinansa siitä, kuinka pitkään kesti, että hän pääsi Yhdysvaltain presidentiksi. Useita epäonnistumisia. Vähän samaa kuin JK Rowlingissa. Harry Potter ja Viisasten kivi -kirja kävi usealla kymmenellä eri kustantajalla, ennen kuin se luvattiin painaa. Jymymenestys seurasi.

 

Aina ei ole aikasi loistaa. Kun pitkäjänteisesti käytät kaiken aikasi valmistautumiseen, niin olet valmis, kun sitä vaaditaan. Aikasi kuitenkin myös vielä loppuu. 20 vuoden päästä kukaan ei muista. Muista itse nauttia. Vain sillä on väliä.

 

7. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Esa Saarinen ja James Bond-filosofia

Tämä on ajatus, jonka huomasin olevan olemassa ilman tätä kuvausta. Bond-filosofia on Esa Saarisen muotoilema ajatus, kuinka James Bond toimii tehtävissään.

 

Ajatus olemisesta hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa tarkoittaa minulle sitä, että tekojen taustalla on joku suurempi hyvä, pyhä, jonka takia parrasvalot eivät ole aina vaatimuksena. Jokaisesta teosta ei tarvitse saada aplodeja. Jokaisen teon ei tarvitse tulla ilmi tavalla: huomasitko, kuinka leikkasin tänään nurmikon?

 

Jos teet kaikesta huolimatta, niin tee.

 

8. Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk’ ei aina esille loista.

Eino Leino / Hymyilevä Apollo

Esan nimipäivä on Eino Leinon päivänä kesällä. Eino Leinolta sain myös jotain muuta. Runossa Hymyilevä Apollo on kohta, jonka sisäistämällä loistat vuorovaikutustilanteissa auringon lailla.

 

Urheilijoista valmentajat yleensä ajattelevat, että he ovat kiittämättömiä, laiskoja ja itsekkäitä, jos he pitävät omia puoliaan tai purkavat pahaa oloaan. Jokaisessa meistä on jotain hyvää, kuin Darth Vaderissakin.

 

 

omat säännöt

9. Jotta voit sanoa muutamalle asialle intohimoisesti KYLLÄ, joudut sanomaan useammalle asialle tiukasti EI.

Minä soveltaen taas useampaa lähdettä. Mm. Warren Buffet, Jari Sarasvuo, Harri Huru jne.

Jokaisella meistä on tilanteita, jossa meiltä pyydetään jotakin. Illalliskutsuja, kekkereitä tai ”tule käymään”-tyylisiä odotuksia. Meillä on myös ihmisiä, joiden kanssa voimaannumme tai ihmisiä, jotka toimivat ankeuttajina. Nämä ankeuttajat vievät meiltä kaiken aikamme, jos emme itse pidä ajastamme huolta. En pelkää kuolemaa. Pelkään aikaa ja sen loppumista.

 

Steve Jobs kysyi aamuisin itseltään, tekisinkö näitä asioita jos kuolisin tänään. Siihen pyrin itsekin päivittäin. Monet perinteet vievät meiltä aikaa. Aina on oma koti siivottu, kaupassa käyty ja lehdet haravoitu omin käsin.

Omalle työlle on hintansa. Maksan 50 euroa mieluusti sille, joka käy haravoimassa pihani. 10 euroa Foodien ruokakassipalvelulle. Mutta mistään hinnasta en laittaisi jotakuta ajamaan ystävieni, kummi- tai enolapsieni luokse puolestani. Käymään mummolassa puolestani. Tai kirjoittelemaan näitä tekstejä puolestani.

 

10. Joskus lyöty, ei kertaakaan valloitettu.

Iain Dowie, ”Crystal Palacen ihmeen” aikainen jalkapallovalmentaja. Henkka Hyppösen kirjasta Pelon hinta

Loppua kohti kirjoittamisen taso uhkaa heiketä. Tässä meni aika monta tuntia. Loppukaneetti kuitenkin opettavaisin. Elämässä tulee lokaa naamaan. Tunti jos toinenkin turpaan. Moni tarina selitettävä niin, että etpä olisi tätäkään nähnyt, jos olisit suorinta tietä maaliin päässyt.

Kun tappio koittaa tai epäonnistumisen hetki lamaannuttaa, nouse ylös. Yritä uudestaan. Jos tekisit sen kaikesta huolimatta. Iain Dowie johti Aki Riihilahden Crystal Palacen sarjan hänniltä nousukarsintoihin ja Valioliigaan. 

 

Tämä motto opetti heille, että me emme mene rikki.

 

Haasteet vain lujittavat meitä.

Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä

Kuvitellaan, että olemme golfkentällä. Sinulla on kädessäsi maila ja pallo odottaa jalkojesi välissä lyömistä. Huitaiset noin 10 senttiä liian korkealta palloa. Maila heiluu, ihminen heiluu ja pallosta saattaa ruohonkorsi tai kaksi piiskautua viuhahduksen ilmavirran voimasta pois. Pallo toki pysyy paikoillaan. Kuvittele oikein kovasti.

 


Miellyttävä vai häijy oppimisympäristö

 

Tokaisen sinulle, että kokeileppa uudestaan niin, että pyyhkäiset lyödessä mailalla aivan ruohoa koskettaen. Kokeilet ja pallo lähtee kauniissa kaaressa eteenpäin. Tällainen on miellyttävä oppimisympäristö (kind learning environment). Kun teet jotain, huomaat jotain tapahtuvan. Saatat saada neuvon tai huomaat itse jotain, mitä voisit kokeilla seuraavaksi. Kokeilet ja onnistut tai epäonnistut välittömästi. Simppeliä ja helppoa. Palaute tekemisestä tulee heti ja siihen voi reagoida. Neuvot ovat yleensä yksinkertaisia ja teknisiä. Kun teet A tapahtuu B, mutta jos teetkin Z, tapahtuukin C.


Onko elämä tällaista? Kaikki elämä? Onnellisuus, merkityksellisyys, menestyminen, perhesuhteet, tavoitteet ja onnistumiset?

Ei aivan. Säälimättömän rehellinen mielipiteeni tämä, oma totuutesi voi tietysti olla toisenlainen. Elämä on häijy oppimisympäristö (wicked learning environment). Käsitteet ovat psykologi Robin Hoghartin muotoilemia.  Tunnetuksi niitä on tuonut David Epstein kirjoissaan ja TED-puheessaan.

Otetaan tähän häijyyn tapaukseen opettajaesimerkki. Nostat oppilaalle kynän lattialta. Koet olevasi hyväntahtoinen, avulias kenties.

Vahvistitkohan huomaamattasi sitä, että hänen ei tarvitse sellaista asiaa tehdä. Korjata omia jälkiään. Vai vahvistitko, ehkä hänkin ajatteli, että olitpa avulias ja siteenne vahvistui. Mistä voit tietää? Et oikein mistään. Mitenkä tilanteessa toimit? Niin kuin olette yhdessä sopineet tai olet itse etukäteen päättänyt. Neuvotelleet. Sanoittaneet. Joko itsesi tai muiden kanssa.



Miten miellyttävä ja häijy oppimisympäristö eroavat?


Miellyttävät oppimisympäristöt ovat käännökseni mukaisesti miellyttäviä. Häijyt vähemmän miellyttäviä. Mutta, kuinka ihmiset yrittävät pärjätä näissä häijyissä ympäristöissä, joissa lopputulemaa ja palautetta ei saakkaan heti. Tai tilanne ei aina käyttäydy loogisesti, joten ihminen kohtaa monta paikkaa, jossa hän pysähtyy miettimään toimintaansa. Miellyttävissä ympäristöissä kriittistä on se, mitä tiedät. Voit lyödä golfpalloa paremmin, kun tiedät hyvän golflyönnin perusperiaatteet. Häijyssä ympäristössä korostuu taas se, mitä et tiedä. Eikä edes sen tietäminen, mitä et tiedä. Vaan se, kuinka suhtaudut siihen, mitä et tiedä. Tämä on yksi menestyksen salaisuus Ray Dalion takana. Hänellä on omat prinsiippinsä menestykseen.


Ensin on kuitenkin tärkeää löytää vapaus itsensä ja maailman kanssa.

Olipa maailmaa syleilevä lause. Olkoon.


Jos joku on ärsyttävä sinua kohtaan, onko se välttämättä oma syysi?

Jos yrität auttaa, sinut torjutaan?
Jos menestyt, joku tulee kateelliseksi?

Saat mielettömän hyvän idean, mutta vanhempasi tyrmäävät sen?
Hankit varman työpaikan, unelmasi sijasta, mutta sekin meni pieleen


Näihin tilanteisiin ihminen etsii usein vastauksia. Niihin kannattaa luoda oma perusta. Tälle perustalle on hyvä luoda sääntöjä, ohjenuoria tai suuntaviivoja, kuinka minä haluan maailmaani tulkita. Kuinka toimin. Kuinka haluan harjoitella toimimaan.

Sääntöjä itselle. Tai käskyjä.



Merkityksellisen elämän 10 käskyä Kent M. Keithin mukaan


Esittelen seuraavaksi Kent M. Keithin Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Ne ovat Kariston julkaisemasta kirjasta Kent M. Keith – Kaikesta huolimatta, Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Kuulin ne ensimmäisen kerran Jari Sarasvuon monologisarjan toistaiseksi viimeisestä jaksosta. 10 minuuttia ennen jakson loppua. Englanniksi. Anyway: The Paradoxical Commandments

Upposi heti. Lumouduin täysin tästä loitsusta. Luin kirjan päivässä ja nostan niitä esille ystävilleni tasaisin väliajoin. Toinen hyvä kirja aiheesta on Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut.

Mutta ne käskythän menevät näin.


1. Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä. Rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Emme aina käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla. Heikot hetkemme näkyvät, etenkin rakastamillemme ihmisille. Pyrimme joskus johtamaan ihmisiä harhaan, kun ajattelemme heidän haluavan samoja asioita kuin me. Meillä on omat maailmankatsomuksemme. Kirjassa on esimerkkitarina sokeista ihmisistä. He koskettivat elefanttia eri puolilta, joilla seisoivat. Vuorotellen. Yhdelle elefantti olevan kuin letku, toiselle kuin muuri, häntä oli kuin köysi. Todellinen kuva elefantista tuli vasta, kun kaikki yksityiskohdat oli sovitettu yhteen. Ja jokaiseen kysymykseen on kolme vastausta.


Sinun, minun ja se oikea.


2. Jos teet hyvää, ihmiset syyttävät sinua itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Etenkin me suomalaiset olemme tottuneet näkemään paljon ”julkisuustemppuja” tai ”lehmänkauppaa” ympärillämme. Moni hyvä asia jääkin tekemättä leimaamisen pelossa. Tee silti hyvää. Jos nouset Putinin trolleja vastaan, sinua syytetään itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä. Jopa maksetaan hiljenemään.


Kyyniset, alistetut ja väsyneet ihmiset ovat yleensä luopuneet hyvän pistämisestä kiertoon. Sen sijaan he yrittävät hyötyä kaikesta mahdollisesta. Koska kyllähän kaikki piilottavat ydinjätteensä järveen. Mutta sinä tiedät, että se jäte on siellä järvessä. Se haittaa sinua, lopun elämääsi. Etsi henkilökohtainen merkityksesi ja tyydytyksen tunteesi.



3. Jos menestyt, saat vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia. Menesty kaikesta huolimatta.

On asioita, jotka ovat sinun, koska sinulla on nykyinen asemasi. Sama pätee ystäviin. Tein tästä kerran Mentaalipallolle videon. Kimppuusi voidaan myös käydä asemasi takia. Olet liian rikas. Sulla on väärät arvot ja siks sä oot ääliö. Joku voi olla avulias asemallesi ja samalla hetkellä hioa suunnitelmaa syrjäyttämiseksi.


Aki Hintsa käytti laiva-nimistä harjoitusta formulatähtiensä valmentamisessa. Jokainen ihminen ei voi päästä laivaasi. Mieti 5-10 ihmistä, jotka sinne mahtuisi pakon edessä. Ja pidä heistä huolta. Sinua pyydetään joka paikkaan, tekemään sitä ja tätä. Joskus ilmaiseksi. Samalla jää vähemmän aikaa omille asioillesi. Kun et sano ei.


4. Tekemäsi hyvä unohdetaan huomenna. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Joskus tekemäsi hyvä saa kiitoksensa vasta seuraajallesi. Saatat tehdä perustan jollekin, josta joku kerää kiitoksen. Tästä syystä hyvääkin kannattaa tehdä nimettömänä. Tekemäsi hyvä voi myös saada kiitoksensa myöhemmin. Tai toinen voi katsoa sinua kaiholla ihaillen. Muistatko kelle pidit ovea eilen auki? En minäkään. Pidän silti aina, kun saan mahdollisuuden. Pidän ne ydinjätteet pois järvestä.


5. Rehellisyys ja välittömyys tekevät sinusta haavoittuvan. Ole rehellinen ja välitön kaikesta huolimatta.

Kun pelaaja kertoo valmentajalle rehellisyyttään, ettei ole tyytyväinen valmennukseen, peluutukseen tai treeneihin, hän riisuu aina suojauksensa ja on altis laiskan ääliön leimalle. Valmentajat harvoin huutavat sellaisille, jotka eivät ääntä pidä. Kun tulet suojamuurisi takaa pois, sinuun on helpompi luoda yhteys. Toinen voi oppia sinulta ja molemmat kasvaa. Haarniskan riisuminen tuo vapauden. Muista kuitenkin hienotunteisuus ja luottamuksellisuus. Kera säälimättömän rehellisyyden.


ole rehellinen ja välitön

6. Pienet ihmiset saattavat tyrmätä suurimpienkin ajattelijoiden ideat. Ajattele suuria kaikesta huolimatta.

Einstein totesi, että nykytilanteessa syntyneet ongelmat eivät ratkea nykytilanteen tasoisella ajattelulla. Täytyy ajatella isommin ja paremmin. Ihmiset hyötyvät siitä, kun isot ja vaikeat tilanteet ratkeavat uudella, isommalla, rohkeammalla ajatteluilla ja erityisesti, tällaisilla teoilla.

Pienet ihmiset kuitenkin tulevat väliin. Pienuudella Kent ei tarkoita pientä asemaa, kokoa, pankkitilinsaldoa tai vaikutusvaltaa. Pieni ihminen voi hyvinkin olla ahkera ja erityisen pidetty henkilö työpaikallaan. Ihmisestä tekee pienen hänen tyylinsä katsoa maailmaa kapea-alaisesti. Pieni ihminen näkee ja kokee kaiken vain omasta vinkkelistään. Ei halua muutosta, ihan hyvä näin. Asiat ovat aina olleet näin, ei sillä niin väliä pienelle ihmiselle, että miksi ne ovat näin. Jos asiat voisivat olla paremmin, niin ne olisivat pienelle ihmiselle myös toisin.


Havittele suuria silti. Varmaan huomaatkin, että tämä on minulle hyvin merkityksellinen kohta näissä käskyissä. Ihan sama, vaikka menisi munilleen. In twenty years, who cares? Ja jos pieni ihminen ei osaa olla iloinen onnistumisestasi, ei kannusta sinua tai nostaa esille vain epäonnistumisiasi. Se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta itsestäsi.


7. Ihmiset ovat suosiollisia heikoille, mutta seuraavat vain vahvoja. Taistele edes muutamien heikkojen puolesta kaikesta huolimatta.


Hei sorretaan yhdessä heikompia, jotta voidaan joukolla rikastua heidän kustannuksellaan? Onhan se nyt tyhmää, että hölmöt ihmiset saavat pitää rahansa, jos ne voi ottaa poiskin?


Ei. Todellakaan. Näin. Mutta näinhän se monesti menee. On sankarillista olla heikon puolella, mutta se sankarillisuus loppuu yleensä, kun oma asema on uhattuna. Siksi olemme taipuvaisia seuraamaan vahvoja. Jotkut asiat voivat olla isompia, kuin oma asemasi. Jos haluat nöyrtyä ja lakaista tällaisen maton alle, onko sinun hyvä olla jatkaa vielä kyseisessä asemassasi.


8. Se, minkä rakentamiseen käytät vuosia, voi tuhoutua yhdessä yössä. Rakenna kaikesta huolimatta.

Sairaus voi lopettaa urheilu-urasi yhdessä yössä. Kotisi voi palaa tai lama kaataa yrityksesi. Taidot jäävät, unelman tavoittelu jää. Lapsetkin tekevät lumiukkoja, vaikka ne sulavat joka vuosi pois. Tee jotakin, mitä voit miettiä kuolinvuoteellasi ylpeänä ja sukulaisten ihaillessa. Muuten menneisyyden haamujen kanssa voi tulla pitkä makuu.


9. Ihmiset tarvitsevat todella apua, mutta he voivat hyökätä sinua vastaan, jos autat heitä. Auta ihmisiä kaikesta huolimatta.

Ihmisten on hankala pyytää apua ja tulla haavoittuvaiseksi. Avun pyytäminen ja saaminen osoittaa heille puuttellisuutta. Itse olen tällainen. En aikaisemmin jakanut mitään, mitä saatoin ajatella itsekseni täydessä ruokapöydässä tai piilottelin tekosiani, ettei kukaan vaan voisi auttaa. Minne tahansa menetkin, aina voit löytää ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Pyri löytämään oikea tapa auttaa ja tarjoa apuasi oikein.


10. Vaikka annat maailmalle parhaasi, sinua isketään kasvoihin. Anna maailmalle parhaasi kaikesta huolimatta.

Tämä on oikeastaan kokooma kaikista aikaisemmista. Kun menestyt, ihmiset saattavat olla epäloogisia. Kateellisia. Eivät halua apuasi, koska pitävät sinua itsekkäänä. Koko antamasi paras voi hävitä yhdessä yössä. Saat vihamiehiä ja vääriä ystäviä.


Anna maailmalle parhaasi kaikesta huolimatta. Opettele pyytämään ja antamaan. Annoin omalle urheilu-uralleni kaiken. Pyysin päästä try-outeille. Sain rumasti turpaan ja menin rumasti rikki. Myös fyysisesti.

Annoin parhaani kaikesta huolimatta. Tietämättä palkintomatkan suuruutta.


tee hyvää kaikesta huolimatta


Näitä on monia monia muitakin, mutta tämä voi auttaa olemaan vapaa ihmisten kanssa. Muita hyviä listoja, joihin ehkä paneudun myöhemmin:

– Ray Dalio – Principles. Videona tai kirjana
– Matthew McConaughey – 13 rules
– Denzel Washington – puhe valmistuville
– Amiraali William McRaven – Make your Bed –valmistujaispuhe

Ja ehkä jopa omani olisi luettavaa tavaraa. 


Ne saat myöhemmin.

%d bloggaajaa tykkää tästä: