Kiito(llisuu)späivä

Kaiken tämän Black Friday-humun keskellä, joka vain pitenee pitenemistään, viettävät pohjois-amerikkalaiset jotain muutakin tärkeää päivää. Black Friday perinteisimmillään avasi joulusesongin Kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Kiitospäivä on nelipäiväinen loma Ameriikassa, yksi harvoja lomajaksoja heille.

Kiitospäivää vietetään usein perheen kanssa leipää murtaen. Perheen kesken luetaan kiitosrukouksia tai muuten vain nostetaan esille asioita, mistä ollaan kiitollisia. Perinteet ovat lähtöisin jostain hyvien satojen juhlimisen ja onnistuneiden meriretkien sekä intiaaniheimojen perinteiden mailta. Nämä Black Fridayt on sitten ihan tätä meidän uutta normaalia. Kohtahan tuo kestääkin jo kuukauden. Jos oikein harmittaa, että raha meinaa olla vähissä, niin katson videoita, joissa ihmiset tallovat toisiaan ja repivät isoja televisioita toistensa käsistä. Hymyn kautta yleensä vähän helpottaa ja oma pikkumaisuus unohtuu.

Sellaisia satojuhlia meillä on Suomessakin. Kekri-ruokapäivät muistan ainakin alakoulusta. Muuten meillä suomalaisilla juhlat ovat yleensä hiljaisia ja arvokkaita teemoiltaan. Taaksepäin katsotaan muistellen ja antaen arvoa. Muttei ehkä näin iloiten kuin amerikkalaisessa juhlapöydässä tai muissa kulttuureissa. Sisäistä kauhua herätti sekin, kun Italiassa katsoimme luennolla hautajaisia kulttuurista, jossa violetti oli hautajaisväri ja rytmimusiikki soi. Ihmiset tanssivat. Taaksepäin katsottiin ilolla ja jatkettiin sillä tiellä, jota vainajan kanssa kuljettiin.

Eihän se nyt sovi. Mustia pukuja, vaivaisia keskusteluja ja karjalanpaistia pelkkää lautasenkopinaa kuunnellen.

Ehkäpä Kiitospäivällä olisi kysyntää Suomessakin? Söisimme perheen kanssa kiitollisena ja riehakkaasti. Ilolla katsoen taaksepäin ja yhdessä ollen eteenpäin.

Suomalaiset olemme ehkä hieman huonoja tässä kiitollisuusasioissa. Korvissani alkaa kaikumaan negatiivisessa sävyssä ”sietäisit olla kiitollinen” tai jos kehun antaa, niin kohta voi päästä sanomaan ”ei kestänyt kehuja”. Jonkin asian ääneen arvottamisella hyväksi on vähän huono kaiku. Vähän kuin pihtailisi. Ihmisellä on taipumus käsitellä ja jakaa varoen asioita, joiden loppumista ei tiedä. Oma aika on poikkeus, sitä jaetaan mitä pikkumaisinkiin asioihin, ei lasketa hintaa omalle työlle ja voivotellaan sitten vanhana. Aikakrediitit loppuvat kyllä, se on varmaa. Mutta kiitollisuuskolikoita, ilonaiheita ja tsemppiviestejä saat syntymässäsi ehtymättömän lähteen. Silti suurin osa luo itselleen uskomuksia, että enhän minä voi tuota nyt yhtään enempää kiittää. Tulee ylpeäksi. Tai elämästä tulee liian hauskaa. Tai vaikutan jotenkin perseennuolijalta. Vahinkoa kyllä saa laittaa kiertoon.

Esimerkiksi ruotsin kielessä ei ole edes käännöstä lauseelle pistää vahinko kiertämään. Kieli kertoo paljon kansastaan muutenkin. Suomen kielessä on yksi sana kateudelle. Englannissa useampia. Envy on positiivista kateutta ja jealousy negatiivista. Loppuosa lousy on synonyymi surkealle. Armoa on ansaittua grace ja ansaitsematonta mercy. Häpeää on noloa shame ja valitettavaa pity. Mutta suomeksi vain kateutta, armoa ja häpeää. Kaikissa negatiivinen sävy.

Kehitettävää suomalaisilla voi olla myös kiitollisuuden vastaanottamisessa. Suomalaisten perisynti on klassinen tunteenkieltotorjunta. Millainen?

Kokeileppa antaa kehu vanhemmallesi tai isovanhemmallesi, että hän on ollut tärkeä ihminen sinulle. Todennäköisesti saat vastaukseksi jotain näistä:
No ruvettiinhan sitä pehmeitä puhumaan
Äläs nyt, tässähän ihan punastuu
Mitä sinä tuommosia tähän aikaan, oletko sairas?
Mistäs moinen?
No kyllä hänellä ja hänellä on ollut tärkeä osa myös tässä..
Ja viimeistely vielä poistyöntävällä kädenliikkeellä. Pois minusta.

Tätä pitää ihan harjoitella. Katsot silmiin ja sen poistyöntämisen sijaan laitat asian sydämeesi viemällä käden rinnalle ja sanot maagisen sanan. Kiitos. Tai Voi kiitos! Ehkä lämpimiksesi sanot jotain vielä lisää, ehkä halaat. Mutta opettele ottamaan vastaan.

Lopeta se kiemurteleminen. Yleensä näytät ihan yhtä tuskaiselta kuin mahataudissa, kun sinua kehutaan. Se ei taida kannustaa tekemään uudestaan samanlaista ihmetekoa!

Kirjoitan päivittäin kolme asiaa joista olin kiitollinen sinä päivänä sekä kolme uutta asiaa, mitä päivässä oli muihin verrattuna. Kiitollisuuspäiväkirjaa. Hyvin nopeasti kiitollisuus alkaa kasvaa ja muuttaa muotoaan. Kiitollisuuden kautta voit päästä pois ihmisten kohtaamisesta arvostellen. Muistan hyvin, kun aikaisemmin minulla oli tapana katsoa lenkkeilijöitä tarkalla silmällä, kun ajoin autoa. Tekniikkavirheitä, hassuja hölkkäystyylejä tai muuta mielestäni huonoa tekemistä. What a waste of time. Kiitollisuuspäiväkirjan myötä arvostellen katseleminen loppui. Huomasin ajattelevani, että onpa hieno asia, että tuokin ihminen on valinnut tekevänsä tuota juuri nyt. Se on monesti se hankalin valinta. Monet harrastavat kuntosalilla käymistä ja useat jopa päättävät, milloin sinne oikeasti menevät.

Tein sen taas. Otin 5 minuuttia ajastimeen ja mietin siinä ajassa, kuinka montaa ihmistä haluaisin kiittää jos minulla olisi siihen mahdollisuus. Sitten kirjoitin siihen pienen tekstin. Se opettava osuus on nyt ohi, loppu on henkilökohtaista toipumista aikaisemmin mainituista piirteistä. Minäkään en ole immuuni asioille, joita opetan.

Vanhempionni. Minua on siunattu rakastavilla vanhemmilla. He ovat antaneet minun oppia kantapään kautta samalla seuraten. Suhteemme on terveesti muuttunut vanhetessamme. Kaikki ovat ymmärtäneet sen, että jos kotona olisi aina helppoa niin kukaan ei muuttaisi pois kotoa.

Opettaja- ja valmentajaonni. Kun olen halunnut kasvaa ja edetä elämässä, olen saanut tehdä sen hyvien ihmisten kanssa. Olen oppinut paljon, vaikka monesti en ole jaksanut istua paikoillaan ja kuunnella. Kiitos, kun kestitte jääräpäistä nuorta.

Ystäväonni. Kun paikkakunnat ja piirit ovat vaihtuneet, muutamat ystävät ovat jääneet edelleen. Jatkamme siitä, mihin viimeksi jäimme ja uskallamme pyytää, kun apua tarvitaan. Olette minulle tärkeitä, siksi käytän aikaani kanssanne.

Kumppanionni. Tämä rooli on todella hermoja kiristävä. Mies, joka haluaa tehdä niinkuin itse parhaaksi näkee ja myöntää ideasi paremmaksi vasta huomenna, on raskas kumppani. Usein haluaisin tehdä jotain muuta, mutta uskallat pysäyttää minut ja pistää ajattelemaan. Joskus pysäyttämiseni on mahdotonta, muttet kanna siitä taakkaa. Autat minua paljon ja usein, tietämättäsi. Kiitos.

Sisarusonni. Minulla on viisi sisarusta. Toisille osa on kokonaisia ja osa puolikkaita. Minulle kaikki yksiä. Olemme tehneet hienoja asioita yhdessä ja selvinneet sisaruuden haastamasta lapsuudesta. Jätän teidät usein liian vähälle huomiolle ja se kaihertaa mieltäni. Toivon, että saan asian muutettua. Joudumme joskus hautaamaan toinen toisemme, toivottavasti saamme tehdä sen tulojärjestyksessä.

Sukulaisonni. Minulla on pieni suku molemmilta puolilta. Emme ole kovin riitaisia, muttemme mikään sukujuhlakoneistokaan. Ja hyvä niin. Näemme juhlapyhinä ja olemme yhteydessä niiden kesken, jotka sitä elämältään haluavat. Inhoan, että toiset ovat päättäneet toisin, mutten voi siihen itse vaikuttaa. Tiedän saavani apua, kun sitä tarvitsen. Vaalin sitä, että joulupöytämme ei koskaan hiljenisi maallisten asioiden takia.

Mentorionni. Olen usein saanut apua, jos olen sitä uskaltanut pyytää. Olen ollut siinä rohkea. Ja onni on suosinut rohkeaa. Kiitos kaikille avun antajille. Lupaan pistää hyvää kiertoon useammalla tavalla ja suuremmassa mitassa, mitä koskaan olen itse saanut. Teidän vuoksi en laske enää, että kaikki tulee täytetyksi juuri sillä hetkellä samassa mitassa.

Harrastusonni. Olen saanut harrastaa juuri niitä asioita mitä olen halunnut. Olen oppinut paljon. Olen ollut sitä mieltä, että ihminen on sairas, jos hänellä ei ole harrastusta, mihin hän käyttää kaiken rahansa ja aikansa. Olen saanut tehdä harrastuksiani oman aikani ja mennä eteenpäin. Tavata ihmisiä ja oppia maailamasta. Moni harrastus on elämää pienoiskoossa. Olen saanut keskittyä pelkästään ”urheilu-uraani” silloin, kun sitä halusin. Ja tiedän tehneeni kaiken, jotta voin mennä eteenpäin selittelemättä.

Intohimo-onni. On onni tehdä niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Se, joka tekee aina mitä haluaa, on mielihalujensa vanki. Näiden kahden lauseen välillä uiskentelen. Mutta onnellisena. Olen uskaltanut tehdä asioita sillä tavalla, että minua ei harmittaisi jälkikäteen typerä, opittu nöyryys. Jatkuvasti jahdaten itseäni 10 vuoden päässä. Ei koskaan mihinkään maaliin päästen.

Koulutusonni. Ilmainen lukio, ilmainen yliopisto. Jos niinkin kävisi, etten enää koskaan tekisi luokanopettajan työtä, olen saanut tasokkaan koulutuksen ilmaiseksi. Siitä on ollut apua niin valmentamisessa kuin omissa virityksissäni. Kuten tämän viikonlopun koulutuksissa, joista myöskin olen kiitollinen. Olin siihen paljon valmiimpi, kuin ennen koulutustani. Tiedän, että minulla on koulutus, johon voin aina palata, jos pelkäisin omien siipien kantamista.

Lintu ei pelkää istumista heikolla oksalla, jos hän uskoo siipiensä kantavan.

Alkuperätön ajatus

Lottovoittoon voi tämänkin kirjoituksen lopettaa. Onhan se lottovoitto syntyä Suomeen. Toinen lottovoitto olisi mielestäni syntyä Suomeen ja päästä täältä pitemmäksi hetkeksi pois. Se on ihan toinen tarina. Toiselle kerralle.

Muista olla kiitollinen joka päivä. Elämä vaatii isoja maksuja etukäteen, jos haluat olla isommista asioista kiitollinen. Unohda mutku, sitku ja ala tanssia vielä, kun musiikki soi.

Parempaa kappaletta ei välttämättä tule.

Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, ideoita tai palautetta – otan sitä ilomielin vastaan alhaalla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen opivaurastuopeta@gmail.com tai Instagramissa @KejoEsa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: