Ajanhallintaohjelma

Pienestä asti minä olen ollut hyvin tarkka siitä, mihin käytän aikaani. Aikaa myöten kaikki seitsemän partakarvaa on alkaneet kasvaa sekä mustavalkoisuus on ajattelusta hieman hälventynyt. Välitön tarpeentyydytys ei olekaan se keskeinen valintakäsite. Tämä näkyi esimerkiksi niin, että lapsena halusin olla mielummin treenaamassa/pelaamassa, kuin leikata nurmikkoa, tehdä lumitöitä, käyttää koiria tai osallistua astianpesukonerumbaan. Pienempänä ei nähnyt viittä minuuttia pitemmälle — jos kotitöitä ei tehnyt, niin tuloshan oli ”saat huudot” ja ”et saa huutoja” omasta mielestä. Sori siitä isä ja äiti, nyt on onneksi ymmärrystä siitä, että parhaat palkinnot jaetaan vasta, kun on valitsemassaan bussissa jaksanut istua pitempään.

Suurempi muutos nytkähti liikenteeseen viime kesänä, kun suuri ja viisas Tero Puustinen —ratsastus- ja autourheilumaajoukkueiden performance-coach — kävi pitämässä vierailuluentoja meidän joukkueillemme. Terolla on paljon asiaa ”mansikoista”, timanttisen tiimin vaikutuksesta ja voittavien tapojen muodostamisesta. Suosittelen hänen luentojaan suurella tärkeydellä. Ilolla maksettua rahaa.

Tiiviin opetuspaketin lopuksi Tero iski luokalle käteen kynää ja paperia, jossa oli erilaisia viivoja. Tehtävän nimi oli arvoharjoitus. Pitkille viivoille listattiin arvoja päähäntulojärjestyksessä ja pitkien viivojen perällä oli kaksi lyhyttä, yhden-kahden numeron viivoja. Ensimmäiselle asetimme tärkeysjärjestyksen näille arvoille. Tärkein numerolla yksi ja niin edespäin. Tämän valmistuttua Tero löi faktat tiskiin:

Tärkeimpään arvoon pitäisi käyttää eniten aikaa, eikö näin?

Näin toiselle viivalle pohdittiin arvot järjestykseen, jossa tärkeimmän, numeron yksi sai arvo, johon käytit eniten aikaasi. Siellä sitten hikipäissäni mietin ja pohdin, että ”ei sateenkaarikolibri, tämähän ei täsmää nyt kyllä yhtään tärkeimpien arvojen kanssa.” Eniten aikaa menee asioihin, jotka ei ole minulle tärkeitä.

Monella muullakin osallistujalla paperi tuotti naaman kalpenemista. Nykyajassa on muutamia ikäviä piirteitä, odotuksia ja viihdykkeitä, mihin aika valuu. Sarasvuon Jari on hyvin tiivistänyt neljä hyvinkin suurta uhkaa ajankäytölle:

Möllötys, töllötys, mässytys ja tissutus

Somemöllötys aivottomana puhelin kourassa, television ja netflixin töllötys aivottomana sohvan mutkassa. Ruuaksi kelpaamattoman sokeripommi hyvekkeen mässytys ja erilaisten nestemäisten ”nautinto”aineiden pakonomainen ryystäminen. Ja kaiken hyvekkeen päälle, näitähän vielä tuputetaan lisää. Mainoksilla, uusilla sovelluksilla, nudgeilla ja esikuvilla.

Oletko huomannut esimerkiksi, että:

  1. Lasten uudessa TikTok-sovelluksessa, jos yrität painaa itsesi pois sovelluksesta, sovellus pyytää varmistamaan pois lähtösi ja SAMALLA VAIHTAA uuden videon näkyviin, jotta et lähtisikään pois?
  2. Netflix tekee saman toisella tavalla, automaattinen toisto käynnistyy seuraavasta jaksosta todella nopeasti. Ja sen lisäksi, Netflix on todennut, että heidän yksi vihollisistaan on…. nukkuminen.
  3. Ja räikeä mainonta, totta kai. Vihreäkuulakonvehtia, -keksejä, kettukarkkiuutuuksia ja toinen toistaan tanakampia uutuuskakkureseptejä.

Oletko jo maistanut? Ai et? No sittenhän iskee FOMO —fear of missing out — tunnehinta siitä, että nyt taisin jäädä jostakin paitsi.

No alt text provided for this image

Odotukset ja sitoumukset. Näistä asioista kehkeytyi kaksi pääkohtaa minulle. Muutama unettomampi yö, paljon asioita paperille Italian retriitillä ja useita keskusteluja oman kumppanin kanssa. Olen saanut nämä muotoutumaan itselleni selkeiksi ja haluan jakaa ne myös sinulle. Näiden noudattamisessa pyrin hyödyntämään 100-prosenttista sitoutumista, koska se on helpompi kuin mikään vaikkapa 97-prosenttinen sitoutuminen.

Meidän aikaamme syö hirveästi erilaiset odotukset, joita yritämme täyttää. Joku sanoo sinulle, että: ”Hei, olisipa kiva, kun tulisit paikalle” ja ajatus alkaa hyrräämään. Tapahtuma on sinusta täysin turha ja kuluttaisit vaan aikaasi, mutta kaveri pään sisällä hakkaa lautasia ja pistää maksamaan tunnehinnan siitä mietinnästä, että: ”Hei, mistä mä jään paitsi jos mä en mene sinne?”. Todennäköisesti, et mistään. Minä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksia — esimerkiksi en ota työpaikkaa vastaan, jos tilanne on ”tulet nyt tai et koskaan” — ne auttaa haarukoimaan sopivaa toimintaa tilanteissa, jossa tuntuu pahalta sanoa ei. Saku Tuominen puhuu tässä tilanteesta tuon FOMOn vasta-ajatuksesta, JOMOsta. Joy of Missing Out, iloa siitä, että keskityit itsellesi tärkeisiin asioihin.

Näitä odotuksia tulee myös epäsuorasti. Olen viimeajat uneksinut ruokakaupassa käynnin ja siivouksen ulkoistamisesta. Ruokakauppa on saatukin jo ulkoistettua Foodiessa. Ja se on ollut mahtavaa. Minun ja puolison aikaa vapautuu 45 minuutista kahteen ja puoleen tuntiin joka viikko itselle tärkeille asioille tai levolle. Maksan siitä toki, kympin per ruokakassien noutokerta. Mutta onko se aika, ROTI, Return on Time Invested, arvokkaampaa kuin se kymppi. Paljonko on yhden tunnin hinta siitä, että pelaat omien rakkaimpiesi kanssa keskellä viikkoa vaikka Monopolia ja juot teetä? Kestä ne ajatukset siitä, että ”kunnon isä” voi olla ilmankin jokaviikkoista (raivo)kauppareissua ja tee niin kuin parhaalta tuntuu. Itsestäsi.

No alt text provided for this image

Vanha viisaus ”kun toiselle kumartaa, pyllistää toiseen suuntaan” kuvaa hyvin sitoumuksia. Pidän projekteista ja tykkään olla monessa mukana. Olen hyvin miellyttämishaluinen henkilö, joka pitää ihmisten kanssa toimimisesta. Mottoni oli aikaisemmin, että tehdään yhdessä ja minä voin tehdä kaksinverroin. Homma maaliin, täällä on hartiat. Sitoumuksia sieltä täältä — mene tuonne, tee tuota ja tästäkin olisi hyötyä — ja ihan liikaa. Siihen päälle pieni pakkomielle täydellisyyden halusta ja vaarallinen tapa innostua 110 prosenttisesti uusista asioista, jolloin se ”tärkein arvo” jää aina uudelle asialle kakkoseksi. On hankala pärjätä pitkässä juoksussa, jos vuoroviikoin innostuu curlingista/padelista/opetusteknologiasta/blogista/asuntosijoittamisesta niin, ettei muuta ehdi tehdäkään sillä viikolla.

Uusia ajatuksia tähän minulla oli suojella omaa jaksamista sanomalla ei ja antaa asioiden ja ajatusten virrata vapaasti. Oman jaksamisen suojelemiseksi tein huoneentaulun itselleni tärkeistä asioista, tavoista ja tavoitteista sekä puhelimeen listan nimeltä ”NOT TO DO-list” eli lista asioista, mitä en halua tehdä. Uuden projektin kanssa pyrin pohtimaan näiden perusteella, voinko lähteä mukaan vai en. Ja sen kerron, että haastavaa on opetellessa. Derek Sivers tokaisi Tim Ferrisin ”Tools of Titans” kirjaan hyvin, että vain sellaiset uudet asiat mahtuu elämään, joihin vastaus olisi HELL YEAH ja ne ylittävät Vau-kynnyksen!

Ajatukset voi virrata myös vapaasti, eikä pakonomaisesti. Filosofi Esa Saarisen luennoilla tärkeintä on, että ”ajatus voi virrata vapaasti” eikä ”täällä ole mitään kärryjä, mistä voisi pudota”. Aina ei tarvitse junan lailla puksuttaa eteenpäin deadlinesta toiseen. Jos löydän uuden ja kiinnostavan asian, pistän sen muistiin ja yritän palata siihen myöhemmin. Jos muistan. Tai jos innostun siitä uudestaan. Listoja ei aina tarvitse tuhota käymällä kohta kohdalta läpi, samaan aikaan sellainen on hyvä olla olemassa. Sitoudu joskus myös kevyesti, vaikkapa verkkokurssille voisi osallistua ja tavoitella kouluarvosanan 5 suoritusta.

Miksi niin huonoa?

Koska pelkästään idea voi olla terveyden, murheen karkoituksen tai miljoonan arvoinen.

One thought on “Ajanhallintaohjelma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: